Joulut meni ja kohta menee kai koko vuosikin..

Tässä vaiheessa vuotta kun kinkku on tapettu, lahjat haukuttu, perheen kesken tapeltu ja joulukuusi ripoteltu neulanen kerrallansa pitkin porstuaa, änkeää mielen perukoista otsalohkon tienoville ajatus jos toinenkin. “Mitäpä sitä taas tänäkään vuonna aikaan tuli saatua” tai muuta triviaalia alkaa ihminen tykönänsä pohtia. Omalla henkilökohtaisella kohdallani vastaus ed. kysymykseen on jälleen kerran vanha tuttu “ei hevonkukun vertaa”, mutta mikäpä siinä. Ei sitä joka vuonna jaksa suunapäänä juosta asioita suorittamassa. Ei.

Koska kuitenkaan en ol mittää koko vuoten tehnynnä, niin nyt aion vaihdevuoden tai vuodenvaihteen kunniaksi jakaa muutaman kunniamaininnan vuoden 2003 saavutuksista erinäisille ihmisille/instituutioille/ilmiöille. Eli seuraa siis Vuoden 2003 The Iivull Impaiö palkintoseremonija. Tässä:

Palkinnon jakavat kolme ansioitunutta instanssia. Ripsipiirakka, Pizza Enrico ja Pikku-G.

Kärkijoukon hännille jäivät mm. Fintelligens, Kapasiteettiyksikkö, Idols, PMMP (toim. jälkihuom: myönnän olleeni ihan erreyksessä PMMP:n suhteen. Sori.) ja kaikki muut Popstars-hylkiöt.

Palkinnon saa itseoikeutetusti Tony Halme. Herra Halme onnistui sankarillisesti nousemaan vaikeuksien kautta voittoon hänelle henkilökohtaisesti hyvin vaikean vuoden 2003 aikana. Vaikka joku sujautti viskiä Tonyn banaaniin ja pirivitamiinia iltateehen palasi Tony nopeasti virkistyneenä julkisuuden valokeilaan ja paukahti vielä uskoonkin. Tai “kasvoi”. Ihan miten vaan. Tonyn hieno esimerkki varmasti kannustaa monia muitakin tekemään ratkaisuja uskonasioissaan ja esimerkiksi ateistien, agnostikkojen, buddhalaisten, muslimien ja sikhien suviseurat pursunnevat käännynnäisiä jatkossa.

Anneli Jäätteenmäki puhui niin totta kuin osasi, mutta sekään ei riittänyt kun lupaavasti alkanut pääministerin ura pätkähti alkuunsa Annelin hautautuessa pöydälleen pyytämättä ja yllättäen sataneiden salaisten asiakirjojen alle. Tulivat kuulemma yllättäen eikä Anneli niitä pyytänyt.

Arvostetusta vuoden kolumnistin tittelistä käytiin massiivinen kamppailu mutta voittajaksi selvisi lopulta Maija Vilkkumaa 19.12.03 Iltalehdessä julkaistulla hengentuotteellaan. Tässä äärimmäisen ajankohtaisessa selostuksessa Maija kertoo meille kaikille miten tyhmää oli, että vuosituhannen vaihteessa kaupoissa oli kaupan tuotteita joissa oli vuosiluku 2000 ja, että ravintoloihin oli korkeat pääsymaksut. Miten nokkela pitää ihmisen ollakaan, että osaa noin jälkijättöis kaukonäköisesti asioita tarkastella. Pölkky.

Idols-kilpailun finaalivaiheesta jäi kuulemma paha maku suuhun kun pois karsiutuneet kilpailijat pettyivät tippumisestaan niin, että vallan herkistyivät kyyneliinsä saakka asti. Kah siinäpä ylläriä kerrakseen. Itse olisin henkilötasolla kuvitellut, että ko. ruljanssista pois putuaminen olisi ihmistaimelle kunniaksi.

Siinäpä niitä. Jos joku sattuu olemaan mieltä eriä aiheista yllä niin olkoon. Ei juuri minuun kosketa. Omat ovat mielipiteeni, vaikka sitten kuinka tylsät. Hyviä vuosia niin teille kuin meillekin. Tavataan taas t-u-l-e-v-a-i-s-u-u-d-e-s-s-a. Huumoria.

Kaupallista joulua vaan kaikille..

Meitsi ottaa ja lähtee kohtapuoliin Kanarjan-saarelle joulunviettohon joten se siittä. Hyvät joulut ja kaikille paljon materiaalista hyvää

Toivoo minä.

Minkä takia televisio-ohjelmissa ja tässä tapauksessa etenkin x-files-tyyppisessä kerronnassa hahmot tuntuvat unohtavan sen mikä tapahtui viikko sitten heille itsellensä.

Miksei esimerkiksi erikoisagentti Dana Scully koskaan pystynyt heti hyväksymään edes sitä mahdollisuutta, että nyt tapahtuu jotain outoa, kun tapahtui jotain outoa.

“Niin kyllähän minä viime viikolla törmäsin parimetriseen ihmis-iilimatoon joka melkein söi minut ja pari viikkoa sitten avaruusolennot sieppasivat minut, mutta nyt olen täysin varma, että tuo lentävä mutanttimörkö jonka edessäni näen ei ole lentävä mutanttimörkö ollenkaan, vaan on se vain isohko orava, ettäs tiedätte.”
Niijust.

ps. tiskaaminen on persiistä.

Aiheena äidinkielen suhde biologiaan. (ei oikeesti)

On suorastaan varsinkin hämmentävän mielenkiintoista minusta miten vokaalin vaihtaminen toiseen voi olennon ulkomuotoon niin dramaattisesti vaikuttaa. Ihan nyt vaikka marsun ja mursun ero tai vastaavasti manaatin ja maneetin ulkoisten olemusten erikaltaisuus vaikka nimeltänsä vallan samankaltaisia ovattenkin. Näiden ja muiden m-alkuisten eliömuotojen tunne-elämästä on vaikea mennä mitään sanomaan, mutta tuskin ne ainakaan näin tyhmiä juttuja öisin yksinänsä miettivät.

Jättiläishait ovat mielenkiintoisia muuten vaan.

Kyllä tuli paha mieli..

Ilta-sanomien kansi kertoi meille viikonloppuna, että jalo, komea Hjallis ja herkkä, runollinen Meri-Kukka eivät ole saaneet rakastaa. Pahoittelen perjantaista möläytystäni Hjalliksen aiempaan elämään liittyneistä kiemuroista. Ei suinkaan ollut tarkoitukseni himmentää hänen uutta onneaan. Ymmärrän toki, että tämä mennyt viikko on ollut varsin vaikea ja yritykseni esittää humörististä kommentaaria tilanteesta ei suinkaan helpottanut Hjalmarin syvää elämäntuskaa.

Sori vaan.

Äsken marketin kassalla (tai oikeastaan ulko-ovella) sattui silmään (ai!) iltapäivälehden lööppi jossa koko Suomen kansalle suru-uutinen ilmoittaman piti.

Hjalliksen ja Leenan ero on nyt sitten selvä. On ihan mustaa valkosella ja kaikkee. Siis ihan miältsin jännää. Minä kun viime hetkeen asti odotin, että tarinalle saadaan vielä kunnon satukirjalopetus ja kaikki elävät elämänsä onnellisina loppuun asti mutta ei sittenkään. Voi meitä, voi heitä.

No, itse henkilökohtaisesti en ole toistaiseksi menettänyt täysin toivoani vaan toivon tulevaisuudessa saatavillemme materialisoituvan elämänkertaelokuvan joka kertoo Harry Harkimon elämästä kaiken mukaanlukien tämän viimeaikoina kansaa kohahduttaneen kolmiodraaman taustat täydessä kukkeudessaan. Tosin elokuvasta saadaan täydellinen vain jos Jasper Pääkkönen saadaan suostumaan vaativaan päärooliin.

Lopuksi bonuksena niille joita kiinnostaa “julkkisten” edesottamukset ihan yhtä vähän kuin minuakin liitämmä mukaan opettavaisen tarinan merenkulun riskeistä.

“This is the transcript of an actual radio conversation of a US naval ship with Canadian authorities off
the coast of Newfoundland in October, 1995. Radio conversation released by the Chief of Naval Operations 10-10-95.

Americans: Please divert your course 15 degrees the North to avoid a collision.

Canadians: Recommend you divert your course 15 degrees to the South to avoid a collision.

Americans: This is the Captain of a US Navy ship. I say again, divert your course.

Canadians: No. I say again, you divert your course.

Americans: This is the aircraft carrier USS Lincoln, the second largest ship in the United States’ Atlantic fleet. We are accompanied by three destroyers, three cruisers and numerous support vessels. I demand that you change your course 15 degrees north, that’s one five degrees north, or counter-measures will be undertaken to ensure the safety of this ship.

Canadians: This is a lighthouse. Your call.”

K: Kuinka monta asiaa voi nettisivuja tehdessä mennä pieleen ?
V: Ne kaikki.

Päätinpä sitten todellakin epäonnekseni ryhtyä pitkästä aikaa vääntämään kasaan omaa asiaa intter Nettiin. Älkää kysykö mistä johtuu päihdeongelma.

Tai älkää ainakaan minulta kysykö. Minä en tiedä. Sen tosin tiedän, että nettisivun suunnittelu lisää agressioita huomattavasti enemmän kuin väkivaltaviihde..
Kylläpä tulee itselle henkilökohtaisesti todella fiksu olo kun ensin tappelee päivätolkulla nettisivujen kanssa ja kun sitten saa ne edes jotenkin toimimaan, huomaa ettei alunperinkään ollut mitään sanottavaa. Jee.

Nyt aion juhlistaa suur-urakkaani syömällä kaupan lindstroemin pihvejä. Lindstroem-malliset pihvit ovat kyllä mahottoman aliarvostettuja eläinkunnan tuotteita. Nehän on punaisiakin ja kaikkea. No se siitä ja niin edellensä. Palailemma taas aiheisiin. Tulossa lienee lähiaikoina eeppinen kehityskertomus kahden nuoren miehen matkasta satojen kilometrien päähän arktisen jäähelvetin läpi. Se se vasta jännää onkin.