Netissä musiikkia kappaleittain myyvät yritykset lisääntyvät jatkuvasti samaa tahtia kun yleinen kiinnostus nollista ja ykkösistä maksamiseen kasvaa. Miksi helvetissä?

Otetaanpa esimerkeiksi tästä tulevaisuuden superbisneksestä kotomaiset(?) Laturi.fi ja Pepsin yhteistyöstämä MaxMusic.fi. Huomaamme varmasti heti miten mukavaa musiikin ostaminen voikaan olla..

Otteet laturi.fi-palvelun käyttöohjeista/-ehdoista:

• 1 Lataa Laturi-soitin koneellesi.
• 2 Asenna soitin.
  Soittimen käyttö edellyttää tuoreen Windows Media Playerin (Series 9) asennusta.

• 3 Lataa musiikkia Laturi.fi-sivuilta.
• 4 Esikuuntele musiikkia Laturi-soittimessa.
• 5 Valitse haluamasi kappaleet.
  Jokaisen maksutapahtuman yhteydessä veloitetaan käsittelykulu, joten samalla kertaa kannattaa ostaa useampi kappale.

• 6 Maksa kappaleet klikkaamalla soittimen osta-nappia.
• 7 Saat maksamiisi kappaleisiin 3 siirto-oikeutta kovalevyllesi, 3 poltto-oikeutta CD:levylle sekä rajattoman kuunteluoikeuden Laturi-soittimessa.

Eipäkö vaikutakin ihan helvetin helpolta? Heti tekee mieli ostaa käyttöoikeus johonkin kivaan poppiskappaleeseen.
Tarkastellaanpa vaatimuksia kuitenkin vähän tarkemmin.

Ensimmäiseksi ladataan luonnollisesti palvelun oma Mediatiedostosoitin, joka tietenkin toimii vain Windows 2000 ja Windows XP käyttöjärjestelmissä. Ja niissäkin vain jos uusin Windows Media Player on asennettu. Kun aikanaan tämä ohjelma on sitten saatu asennettua ja toimimaan voidaan alkaa latailemaan sitä musiikkia. Jipijii. Kappaleiden esikuuntelu on kuulemma ilmaista. Jotain hyvää sentään.
Tosin esikuuntelunkin takia pitää nähdä se vaiva, että asentaa vaadittavan ohjelman. Helppoa.
Seuraavaksi lataamme siis esikuuntelemamme hittikappaleen tietokoneelle. Jännitys tiivistyy.
Maksamme tiedoston (laturi.fi:n hinta 1,39€/kappale ja 14€/levy. Ilmeisesti. Netissä kun ei ilmeisesti ole niin tärkeää, että asiakas tietää mitä maksaa ja mistä. Jokatapauksessa; ai, että on halpaa.) ja käsittelykulun joka muodostuu seuraavalla tavalla:

Jokaisesta sähköisestä maksutapahtumasta korvataan laskutuspalkkio joko pankille (verkkomaksut 0,50€), luottokorttiyhtiölle (luottokorttimaksut 3%) tai matkapuhelinoperaattorille (tekstiviestimaksut). Laskutuspalkkio voidaan laskea yhteen vasta sen jälkeen kun tiedämme ostoksesi kokonaissumman.

Voidaan sanoa, että mitä useampia tuotteita lunastat kerralla, sen vähemmän tuotekohtaista laskutupalkkioita joudut maksamaan, eli musiikkia kannattaa lunastaa enemmän kerralla!

Yllättävää kyllä myyjän mielestä kannattaa mieluummin ostaa enemmän kuin vähemmän.
Huomatkaa toki, että “laskutuspalkkio” lasketaan vasta kun olet miettinyt kuinka paljon rahaa haluat tuhlata digimusiikkiin.
Sinulla ei siis ole aavistustakaan ostoksesi loppusummasta ennen arvonnan tulosta. Hienoa.
Jos nyt kuitenkin hankittaisiinkin vaikka leikisti (ei siis oikeasti. hullukaan maksa näitä hintoja rajoitetuista käyttöoikeuksista musiikkiin kun melkein samaan hintaan saisi kaupasta sen alkuperäisen äänitteen ilman ongelmia.) yksi (1) kappale pop-musiikkia hintaan 1,39€+”laskutuspalkkio” 0,50€ eli yhteensä 1,89€. Halpaa kuin saippua. Olettaen, että teillä on tapana käyttää saippuaa joka on uutettu sulasta kullasta, eli ei.
Leikitään vielä, että oltiin hankintaan tyytyväisiä ja kuunnellaan sitä monasti ja usein. Ehkäpä jopa haluttaisiin pistää ko. kappale cd-levylle tai ämpärisoittimeen ja ottaa mukaan matkalle. Ihan kuin oikeallakin cd-levyllä. Nokkelaa.
Tässä vaiheessa huomaamme, että meillä on ostamiimme kappaleisiin ns. oikeuksia. Kuulostaa viralliselta. Saamme siirtää kappaleet kovalevylle kolmesti. Jaa, että mitä tämä tarkoittaa? Ei aavistustakaan, mutta meillä on se oikeus. Mahdollisesti tässä viitataan ulkoiseen digimusiikkisoittimeen. Jos meillä siis sattuisi olemaan kannettava soitin joka toistaa palvelun tarjoamia WMA-tiedostoja voisimme kopioida kappaleet jopa kolmeen (3!!) kertaan soittimeemme. Jos siis soitin särkyy tai kappale pitää poistaa siitä, kannattaa pitää huoli siitä, että suunnittelee siirrot varsin tarkkaan. Miten mukavaa! Tämän mittavan oikeuden lisäksi me saamme polttaa kappaleet kolmesti cd-levylle. Ihanata. Jos tosin cd-polttimesi äksyilee tai esimerkiksi poikkeuksellisen ärhäkkä auringonpilkku muuttaa melkein valmiiksi poltetun levyn lasinaluseksi ei auta kuin itku näillä markkinoilla. Oikeuksia on kolme ja se riittäköön kaikille. Iänkaikkisesti. Voit sentään kuunnella lataamiasia kappaleita rajoituksetta. Kunhan teet sen palvelun omalla soitto-ohjelmalla. Luonnollisesti. Toistaiseksi.
Ihan vaikka vertailun vuoksi kerrottakoon, että kaupasta ostamaasi cd-levyä (tai laittomasti lataamaasi mp3-tiedostoa joka on ilmiselvästi saatanasta) saat kopioida omaan ja läheistesi käyttöön niin paljon kuin sielu sietää kunhan et ota teostasi vastaan rahaa.
Laillisesti.

On myös hyvä ottaa huomioon, että hankkimiesi kappaleiden käyttöoikeudet on sidottu siihen tietokoneeseen jolla olet ne ladannut.

Nyt rakas lukija varmaan huolehtii hänelle niin rakkaiden käyttöoikeuksien kohtalosta jos tulee paha salama ja lyö tietokoneen halki tai sen vie voro. Ei hätää. Sinun tarvitsee vain ottaa “yhteyttä asiakaspalveluumme niin voit saada ostamaasi musiikkiin korvaavat käyttöoikeudet (tietyin edellytyksin).” Ei syytä huoleen. “Voit” saada korvaavat käyttöoikeudet. “Tietyin edellytyksin”. Toisinsanoen siis et saa ilman uutta maksua kuunnella kappaleitasi. Et vaikka itku tulisi.

Soppaan kun lisätään vielä tietokoneiden ja käyttöjärjestelmien jatkuva kehittyminen, nettimusiikkikauppojen mitätön valikoima, myytävien tiedostojen surkea tekninen laatu ja noi yksikymmentäkaksisataa muuta vastaavaa asiaa niin todellakin on ihmetykseni suuri ettei kaikki maailmassa myytävä musiikki vielä liiku internetin kautta. Huraa tekniikan voittokulku, huraa.

Tottapuhuen koko tilanne olisi lähinnä huvittava, mutta surullista on, että tämä on se suunta johon musiikkibisnes yhä enemmän siirtyy. Levy-yhtiöiden mielessä ei enää ole pitkäkestoisten albumikokonaisuuksien teko vaan suositumpaa on vääntää markkinoille nopeaan tahtiin kertakäyttölistahittejä jotka myyvät nopeasti. Onneksi vielä on mahdollista ostaa myös eheitä levykokonaisuuksia pelkkien yhden hitin ihmelevyjen sijaan. Ja niin minä aion tehdäkin, kuin se toistaiseksi on mahdollista. Nähtäväksi siis jää onnistuvatko levy-yhtiöt viimein tekemään sen missä MTV ja formaattiradiot vain vaivoin epäonnistuivat. Tappamaan musiikin.

ps. Koska tämä lurittelu ei ole muuten läheskään riittävän sekava liitettäköön oheen vielä kuva viime vuonna hankkimistani levyistä ettei menisi ihan hurskasteluksi. Siitä tosin puuttuu ainakin yksi. Ostinpa nimittäin sekä Weezerin ensimmäisen levyn, että sen viime vuonna julkaistun spesiaalipainoksen. Olenhan sikäli outo.

Väittävät, että jalkapallossa on kyse elämästä ja kuolemasta. Tuskin. Se on huomattavasti tärkeämpää.

Suomen tappio Tsekin tasavaltaa vastaan viime lauantaina oli pitkälti kolmen kauppa. Loput kusi Kolkka.

Muurisen päätös peluuttaa Jussi Jääskeläistä Suomen maalissa oli vähintäänkin outo. Kun joukkueesta löytyy yksi valioliigan parhaista maalivahdeista, Antti Niemi, on hämmentävää, että hänen sijastaan maalin suulle laitettaisiin maajoukkuetasollakin kokemattomampi ja loukkaantumisista kärsinyt Jääskeläinen, varsinkin kun vastassa on maailman neljänneksi kovin joukkue. Valinnan kyseenalaisuus tuli kiusallisen selväksi, kun kuuden ja puolen minuutin pelin jälkeen Joonas Kolkan sooloillessa tyrmistyttävällä tavalla hänelle kuulumattomalla alueella puolustuksessa Liverpoolin Milan Baros pääsi tuikkaamaan pallon Jääskeläisen ohi tämän seuratessa pelivälinettä pikemminkin passiivisena sivustakatsojana kuin puolustavan joukkueen maalivahtina. Alkoi todellakin olla selvää, että pelistä tulisi “runsasmaalinen”.

Jääskeläinen jatkoi loistavia otteitaan ottaen kiinni molemmat ottelun aikana suoraan häntä kohti potkaistut pallot. Harmillisesti jopa Suomen maalin tolpat ja ylärima onnistuivat tekemään enemmän “torjuntoja” ja Tsekki onnistuikin varsin helposti tekemään ottelun aikana neljä maalia.

Muihin kentällä kunnostautuneisiin kuuluu Suomen joukkueessa Jääskeläisen ja Kolkan ohella oli Jari Litmanen joka vietti kentällä lähes 80 minuuttia seisoskellen paikoillaan ja antaen huonoja syöttöjä. Ainoa Litmaselle takavuosina ominainen “loistava yksilösuoritus” oli joukkueen ensimmäinen maali heti toisen puoliajan aluksi. Vajaa parikymmentä minuuttia myöhemmin maalinteossa onnistui agressiivisesti pelannut Aki Riihilahti ja hänen jälkeensä Litmasen paikalle vaihdettu Jonatan Johansson onnistui tuomaan Suomen vielä mukaan kamppailuun tekemällä tasoitusmaalin 3-3-tilanteeseen. Hyvästä taistelusta huolimatta Suomen puolustus petti vielä kerran ja kun maalilla lorvinut Jääskeläinen onnistui väistämään viimeisenkin maalia kohti suuntautuneen vedon vei Tsekki kotonaan täydet pisteet.

Muurisen maalivahtivalinta oli liian raskas lasti joukkueen kantaa. Vaikka joukkue taisteli epätyypillisesti täydet minuutit ei sillä lopulta ollut toivoakaan lyödä Tsekkiä. En väitä olevani taktinen tai tekninen mestari jalkapallon suhteen, mutta sen verran tiedän, että useimmiten se joukkue voittaa, joka tekee enemmän maaleja. Suomelle tämä oli mahdotonta lauantaina lähinnä siitä syystä, että jokaisesta Tsekin hyökkäyksestä oli tuloksena pallo Suomen maalissa. Välillä jopa lupaavat Suomen hyökkäykset päätyivät samaan lopputulokseen.

Ottelun jälkeen Muurinen jakoi lausuntoja tuttuun tyyliinsä, jolla hän on ansainnut kannattajien varauksettoman ihailun ja kunnioituksen (köh, köh..). Tappion syy löytyi kuulemma puolustuksen huonoista otteista ja laitojen kyvyttömyydestä rakentaa tilanteita hyökkäyksessä. Ei siis surkeasta maalivahtityöskentelystä tai keskikentän laiskottelusta.. Ihan miten vaan. Laitetaan jatkossakin vaan Jussi maalille. s**tana.

Toisinsanoen ei siis enää ikinä Jääskeläistä Suomen maaliin. Jos vaihtoehtoja ei ole on jätetään maali mieluummin tyhjäksi. Silloinkin todennäköisesti vastustaja edes joskus laukoo ohi. Ja Muurinen; pää pois persiistä. Ainoa pelaajavalinta jonka takana valmennusjohto pelin jälkeen seisoi oli Jääskeläinen. Vaikka valinnan ilmeisesti tekikin toki joku muu kuin valmentaja. Miksipä joukkueen valmentajien pitäisi mistään vastuussa ollakaan?

MTV3 Internet > Urheilu > Futis :

“Muurinen pysyikin pelin jälkeen yhdessä maalivahtivalmentaja Olli Huttusen kanssa tekemänsä valinnan takana. Valinnan, jonka Muurisen mukaan loppujen lopuksi taisi tehdä Niemi itse.

-Meillä on kaikilla varmaan mielessä se, että Niemi olisi voinut jonkun pallon ottaa terveenä ja täysikuntoisena ollessaan.”

Muurisen mukaan Jääskeläinen oli lähes ainoa pelissä edes jotenkin onnistunut kun taas esimerkiksi Nurmela, Hyypiä, Tihinen ja Kopteff eivät juuri kehuja saaneet vaikka ilman heitä Tsekin maalimäärä olisi pelin jälkeen ollut todennäköisesti kymmenen pahemmalla puolella. Hyvähyvä. Onnistuneet vaihdotkaan eivät välttämättä ollut aivan niin tarkkaan harkittuja kuin olisi voinut kuvitella.. Suomen kolmannen maalin tehnyt Johansson ei välttämättä olisi kentälle edes päässyt jos kapteeni-Litmasen jalkaan ei olisi tullut “ongelmaa”..

No, tähytään taas tulevaan, kuten Hollanti-tappionkin jälkeen. Ja kesällä odotettavissa olevan toisen Hollanti-tappion jälkeen. Ja loppuvuodesta luvassa olevan seuraavan Tsekki-tappionkin jälkeen..

Vituttaa vieläkin. Perkele.

Nörtit itkee, turhat julkkikset itkee, kaikki muutkin lapset itkee..

Juupajuu..

valivali 1.

kävinpä taas epäonnekseni mbnetin net.nytiä lukemassa. Itkuvinkuitkuvinku. Ne on nähkääs saksalaiset taas kopioinu kuulkaas meitin suomalaisten keksintöjä. Niilläkin kun on nähkääs nyt se irssikalleria. No jopas nyt v*ttu taas itkettää. Itse henkilökohtaisesti pitäisin pääni hyvin pitkälti kiinni tämänsorttisista keksinnöistä. Eikä siinä vielä kaikki; samaan hintaan saatte myös nörttien vinkumista siitä, että he olivat galleriassa jo silloin kun se oli tosi ug ja kuul. “Nyt siellä on vaan niitä teinejä jotka laittaa niitä kuvia sinne ja luulee, että irkkaa. Ei meidän nuoruudessa vaan semmosta, niin!”

Menkää nörtit ihteenne ja unohtakaa koko galleria. Kuka muka oikeesti haluaa edes nähdä miltä te näytätte, häh?

valivali 2.

Television “huippusuositusta” Diili-ohjelmasta viime sunnuntaina putonnut Hanna Serjo itki eilisessä Ilta-Sanomissa sitä, että hän on nyt työtön kun irtisanoi itsensä työpaikastaan heti Diilin kuvausten loputtua. Hän on myös pettynyt ettei saanutkaan huikean tv-julkisuuden avulla nousujohteista uraa, ei ilmaista rahaa, ei kansikuvia naistenlehdissä eikä muutenkaan oikein mitään. Lehden mukaan Hanne tällä hetkellä “hyödyntää luovuuttaan suunnittelemalla ja piirtämällä postikortteja filosofisesta sammakosta. Kortit tulevat kauppoihin elokuussa.” Hän myös pyörittää sivutoimisesti omaa yritystä, mutta on “oikeastaan työtön”.

Henkilökohtaisesti toivon, että loputkin julkisuushakuiset tosi-tv-paviaanit, mukaanlukien Sarasvuo, joutuvat ihan oikeasti työttömiksi. Varsinkin Juhani Sillinpyytäjä tjsp. Jos tälle ihmiskunnan pohjasakan edustajalle oikeasti puuhataan omaa tv-ohjelmaa, niin voitte samantien lopettaa digi-verkon kehittämisen ja sulkea analogisenkin. Ei kiinnosta. Ketään. Voit työntää sen sisäpiirisi suhteellisen syvälle hanuriisi.

Ja kuka vittu keksi, että ns. “supermallit”, formulakuskit ja muut loiseläimet ovat muka jotenkin ihailtavia? Kasvakaa edes vähän aikuisiksi.

Ja tähän päättyy tämän aamun tilityksemme. Liittykää seuraamme toistekin.

Koska olen niin erinokkela-pokkela ja muita parempi niin ajattelin ilahduttaa teitä, heitä ja meitä muutamalla kuvalla ja asiaankuulumattomalla kommentilla.

Kuvat ovat laadultaan varsin kehnoja, joka selittyy osin sillä, että ne on otettu huippuhienolla Siemens-merkkisen matkapuheluttimen kameralla. Osin sillä, että en vaan osaa.

Keittokirjoja kaupan; hae omasi heti, ettet jää ilman!

Ensimmäinen kuva on otettu kuluvan vuoden helmikuun 19. päivänä. Jos kiirettä pidätte, niin saattaa sieltä löytyä noita haluttuja keittokirjoja vielä teillekin. Ehkä.
Kuvan epäselvyydestä johtuen ei juuri huomaa, että kookkaan hintamerkinnän vierestä löytyy teksti “Osta heti, ettet jää ilman!”.
Jos tämä näkyisi olisi kuva jopa jossain määrin huvittava. Nyt ei niinkään. Otan osaa.

Hyvän olon viikko. Nyt -20%!

Citymarket on mukava ostospaikka. Itseasiassa niin mukava, että hyvän olon viikkokin on siellä 20% kapeampi. Hyvän olon viikko kestää siis kitumarketissa vain noin 5,6 vuorokautta. Kätevää, eikö totta? En tiedä miten olen tullut toimeen ilman tätä keksintöä.

Ei käy! Saavutetuista eduista ei tingitä, eikä periaatteista. Eikä alusvaatteista varsinkaan.

seemarketissa asioidessa kannattaa kuitenkin muistaa, että henkilökunta ei välttämättä huolehdi henk.koht.hygieniastaan. Ovat kuitenkin avoimia ko. puutteestaan, että sikäli..

ps. ai, että mie tykkään the commitmentsista. “Pick a nipple and try again”. Ei muuta.