Viime keskiviikon tienovilla satuin epäonnekseni lukaisemaan (lähes)paikallisjulkaisun viikkoliitteestä artikkelin jossa vertailtiin joukolla kotomaisia “siidereitä”. Mausteeksi joukkoon oli lykätty yksi englantilainen vaihtoehto, joka ei kuulemma oikein suomalaiseen suuhun sovi. Arvaahan sen, että lopputulos oli yksi höyryävä kasa guanoa.
Lukiessani tätä Kymen Sanomien (ja mahdollisesti myös Kouvolan Sanomien ja jopati jonkun muunkin kenties.) viikkoliite Seepran artikkelia ja raadin kommentteja Strongbow-siiderin mausta, tuoksusta ja yleisestä miellyttävyydestä tajusin, että meillä suomalaisilla nyt vaan on ihan helvetin huono maku. Todistusaineistoa alla.
TODISTUSKAPPALE A, Siiderit:

Vasemmalle huippuesimerkkejä suomalaisen “siideri”tuotannon huipulta. Synteettisesti neutraalissa laboratorioympäristössä tuotettuja kevytalkoholijuomia joiden väri ja maku muistuttavat lähinnä tiskivettä johon diabeetikko on virtsannut. Tärkeintä suomalaisessa siiderissä on makeus. Oikealla nippu siidereitä joita kehtaa jo selvinkinpäin kutsua siidereiksi. Näiden juomien valmistamiseen on käytetty ihan oikeaa omenaa ja jopa sokeria. Hui että!
Moni suomalainen saattaa säikähtää ulkomaisten siiderien makumaailmaa, koska (lainatakseni yllämainittua seepran artikkelia) “hyi, tämä maistuu käyneelle omenalle”, mutta ihme ja kumma; siideriä kun tehdään käyttämällä omenamehua niin se on haluttu ja oikea lopputulos.
Hartwallin käsityksen mukaan “Suomessa juodaan siideriä toiseksi eniten maailmassa. Eikä ihme, siideri kuuluu suomalaisilla ennen kaikkea hauskaan yhdessäoloon ja elämästä nauttimiseen.”
Tämä on vähintäänkin keskikokoinen ihme, koska suomesta on vaikea löytää hyvää siideriä. Paskiaiset.
TODISTUSKAPPALE B, Kahvi:

Vasemmalla suomessa suosittua sokerista, maidosta ja pikolitrasta kahvia sekoitettu “kahvijuoma”, oikealla kahvipapusia. Niistä voi osaavissa käsissä saada aikaan jotain kuumaa, mustaa ja vähän helvetin hyvää. Enkä nyt tarkoita Stacey Dashia tai Denzel Washingtonia, vaan ihan oikeaa kahvia.
TODISTUSKAPPALE C, Olut:

Vasemmalla “suomalaiseen makuun” sopivaa “olutta”. Joka lähinnä maistuu sloganinsa (Tunturiporojen rakkautta) lopputulokselta. Tai kissanvirtsalta, ihan miten vaan. Oikealla Irlannin mustaa kultaa; Guinness-olutta. Kysyttävää?
TODISTUSKAPPALE D, Suklaa:

Vasemmalla kotomaista lähinnä maidosta ja hitusesta kaakaojauhoa puristettua sokerimössöä, oikealla suklaata. Maitosuklaa maistuu suomalaiselle. Ei juuri muille. Hyvä niin.
Siinäpä teille. Koen, että näillä äärimmilleen kärjistetyillä esimerkeillä olen osoittanut, että:
- A. Suomalaisilla ei ole makua.
- B. En ees tiiä.
ps. Pahoille teillehän tämäkin minut poloisen ajoi. Vaikka en suklaasta välitäkään, niin ainakin siiderien osalta taustatutkimus on suoritettu hyvinkin tarkkaan.
päivite: Hartwall säikkyi selvästi arvostelua ja toi markkinoille Natural Perry- ja Natural Apple-siiderit jotka eivät yllättäen ole sen enempää luonnollisia kuin siidereitäkään..
Aiheeseen kuuluva tilitys.