Mikä on monikon essiivi sanasta “lauantai”? Lauantaina?
Ei voi olla, kun on yksikön essiivi jo se. Laiskurit!

Sanoma Magazines kuulemma yhdistää joulukuun alusta alkaen Mikrobitin ja Hifi-lehden yhdeksi julkaisuksi. Ts. Hifi-lehden onnettomaksi kuihtuneet sisällönrippeet ripotellaan Mikrobitin mainoksien väliin. Jos tilaa löytyy.
Ja voinette arvata, että kummankin lehden tilaajat ovat respektiivisillä onnensa kukkuloillaan ilouutisen johdosta. Molempien lehtien internet-keskustelupalstat ovat pulloillaan lukijoiden natkutusta aiheesta. Tosin samaa lässytystä ovat lienneet foorumit täynnä ennestäänkin; Suomalaiseen lukijaperinteeseen kun kuuluu se, että asioista voi puhua (nimetönnä), mutta niille ei saa tehdä mitään. Tilausta ei missään nimessä voi perua, mutta aina välillä pitää muistuttaa, että “katson vielä seuraavan lehden, tai pari, ja jos ei tilanteeseen tule muutosta, niin sitten! (Se pysyy sellaisenaan)”.
Itseäni asia ei oikeastaan kiinnosta pätkääkään, koska en ole kiinnostunut SMF:n tuotteista, (tosin, vahingonilo on paras ilo), mutta en voi olla liittämättä tähän otetta Mikrobitin (ja Hifi-lehden viimeisen kuukauden) päätoimittajan, Otto Aallon, (oletettavasti ja kuulopuheiden mukaan) lähettämästä aihetta käsittelevästä viestistä:

…Hifi-lehden tilaajat saavat joulukuun Mikrobitti-lehden, ja Hifin
tilaukset konvertoidaan Mikrobitin tilauksiksi joulukuussa 2006.
Konversiosuunnitelmia ja käytännön toimenpiteitä tehdään
kuumeisesti. Osa Hifin tulevista jutuista konvertoituu MikroBittiin
ja tulevaisuudessa Bitissä tulee olemaan entistä enemmän
viihde-elektroniikkaan liittyvää sisältöä….

Hienoa, että Sanoma Magazinekseltä löytyy osaavia tekijöitä jotka suhtautuvat ennakkoluulottomasti, joskin hieman tautologisesti, äidinkieleemme. Hienoa Otto Aalto, hienoa.

Toinen yhdistymishanketta selittelevä kielellinen mestarisuoritus saadaan Sanoma Magazinesin tekniikkalehtien ja yritysjulkaisujen kustantajalta, Eija Toiviaiselta, jonka mukaan:

- Sisältö menee yhä selvemmin päällekkäin. Viihde-elektroniikka ja mikrot lähenevät toisiaan, kun kodin viihdekeskus toimii usein mikron varassa. Kasvu tulee nimenomaan kuluttajaelektroniikasta kiinnostuneiden lukijoiden suunnasta, Toiviainen sanoo.

Mikrobitin levikki on yli 101 000 ja Hifin hiukan alle 24 000. Toiviaisen mukaan alle puolet levikistä on päällekkäistä.

Kuinka paljon alle? 60 prosenttia ajasta, se toimii joka kerta?

Ivalo (a.)
Kuvaa nuoren miespuolisen henkilön
tönivää äänensävyä, jolla hän
yllyttää kaveriaan tekemään jotakin
vaarallista kallionreunalla tai
ongelmajätteiden kaatopaikalla.

Douglas Adams & John Lloyd:
Elimäen tarkoitus, 1996

Vesa-Matti Loirin uusin levy Ivalo ei tee miehestä Suomen Johnny Cashia, mutta tämä tuskin on ollut tarkoituskaan vaikka Loiri tunnustaakin Cashin American Recordings-sarjan esikuvallisen roolin.

Jos ei Veskua kukaan aivan heti tule sekoittaneeksi Johnny Cashiin, ei niin tule todennäköisesti tapahtumaan levyn tuottajana häärineen Hannu Pikkaraisen Rick Rubininkaan välillä. Ivalo muistuttaa tuotannollisesti suuresti ensimmäistä American Recordings-levyä ja kärsii osin samoista ongelmista. Yksinkertaisen siisti, lähes yksinomaan akustisesta kitarasta koostuva säestys jättää paljon tilaa jota Loiri ei täysin onnistu täyttämään tulkinnallaan.

Tiedä sitten johtuuko havaittavissa oleva rutiininomaisuus mahdollisesti liian monesta harjoituskerrasta tai uudelleenäänityksistä, mutta ainakin itse toivoisin Loirin pistävän itseään enemmän likoon, koska uskon, että miehen lahjakkuus ja elämänkokemus voisi tuoda kappaleisiin uutta elämää. Nykyisellään Loiri kuulostaa välillä vain lahjakkaalta karaokelaulajalta aamuyöllä kapakassa. Ei välttämättä huono asia, muttei myöskään se “uusi näkökulma” josta Warner Musicin tiedotteessa puhutaan.

Ivalo on vioistaan huolimatta kuuntelemisen arvoinen levy, joka ei toivottavasti jää sarjansa ainoaksi. Loiri on osoittanut mm. Vainio- ja Leino-levyillään olevansa lahjakas tulkitsija. Tällä kertaa tunnetta olisi saanut olla pelissä vain hitusen enemmän.