Suosittu hiusmalli David Beckham siirtyy elokuussa Real Madridista Los Angeles Galaxyn riveihin potkimaan palloa. Piireissä huhutaan myös mm. Tottenhamissa pelaavan Edgar Davidsin ja Arsenalin Freddie Ljungbergin harkitsevan siirtymistä Pohjois-Amerikan vihreille veroille. Jalkapalloasiantuntija (?) Martti Kuuselan mukaan siirto on ”onnistunut” ja ”hyvä amerikkalaisille ja heidän liigalleen”. Kansainvälisestikin valmentajana menestynyt Kuusela toteaa Pohjois-Amerikan MLS-liigalla olevan potentiaalia.

Yksi este MLS:n tavoitteiden saavuttamiselle on ollut yleisön suhteellisen vähäinen kiinnostus. Yleisön kosiskelu olisi varmasti helpompaa jos tähtilipun huomassa pelaisi muutama maailmanluokan nimipelaaja, eikä esimerkiksi Beckham ole suinkaan tuntemattomammasta päästä pelaajia. Tässä kohtaa kuitenkin lienee parasta pitää pieni potkupallohistorian oppitunti.

Englannin menestys vuoden 1966 MM-lopputurnauksessa kirvoitti pienehkön innostuksen kipinän Kuningas Jalkapalloon myös pohjoisen Atlantin länsipuolella. Vuonna 1967 Pohjois-Amerikassa perustettiin kaksi ammattilaisjalkapallosarjaa; toinen Fifan alainen ja toinen itsenäinen. Vuotta myöhemmin nämä kaksi sarjaa yhdistyivät ja syntyi NASL (North American Soccer League).

Liigan suurin ja kaunein joukkue oli New York Cosmos, joka vuonna 1975 sai houkuteltua riveihinsä jalkapallon kuninkaan, Edson Arantes do Nascimenton. Kuningas-Pelén vanavedessä Pohjoisiin Amerikan Yhdysvaltoihin saapui pian muitakin hieman nimeä itselleen tehneitä potkupalloilijoita. Mm. Franz Beckenbauer, Johan Cruijff, Eusebió ja Kai Haaskivi ansaitsivat elantonsa 1970-80-luvuilla tuossa jalkapallon kehitysmaassa. Liiga menestyi ja katsojamäärät nousivat; kymmenessä vuodessa liigapelien keskimääräinen katsojamäärä lähes kolminkertaistui 4 747 katsojasta 13 558 katsojaan. Pisimmän korren yleisön keskuudessa vei kuitenkin Cosmos. Joukkueen ensimmäisenä vuonna sen pelejä seurasi keskimäärin vain 4 517 katsojaa, seitsemän vuotta myöhemmin vastaava luku oli yli kymmenkertainen. Parhaimpina vuosinaan Cosmosta seurasi sen kotikentällä yli seitsemänkymmentätuhatta katsojaa. Maailman suosituin urheilulaji näytti vihdoin saavuttaneen Pohjois-Amerikan.

Kaikki kuitenkin päättyi lähes yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Vuonna 1984 pelit oli pelattu ja NASL laittoi pillit pussiin. Parhaat päivänsä nähneet maailmantähdet tulivat joukkueille kalliiksi, mutta eivät onnistuneet alkuinnostuksen jälkeen täyttämään katsomoita, kun taas kotimaiset tulevaisuuden toivot jätettiin kuluttamaan vaihtopenkkiä. Uusia joukkueita perustettiin tiuhaan tahtiin ja siinä missä mm. Cosmosin taustalla oli taloudellisen menestyksen tavoittelun lisäksi myös aitoa rakkautta lajiin, olivat uudempien joukkueiden taustavoimat lähinnä vuolemassa oletettua kultaa ja luopuivat yrityksestä sen suuremmin rehkimättä liigan menestyksen eteen.
Vuonna 2006 julkaistiin New York Cosmosin nousua ja tuhoa käsittelevä dokumentti-elokuva Once in a Lifetime. Aika näyttänee pitääkö nimi paikkansa.

ps. Los Angeles Galaxyn aiempiin “tähtipelaajiin” kuuluu muuten mm. Andrew Shue. Jaa, että kuka on Andrew Shue? Kaksi sanaa: “Melrose Place” ja “Billy”. Ja tämä tarina on tosi.

Penteleen alennusmyynnit. Onneksi täällä ei ole enempää urheiluputiikkeja.