Matti, matti, matti. Sinä se vaan seilaat voitosta voittoon. Kohuromanssejasi käsitellään maamme ylimpiä oikeusasteita myöten ja kaunopuheisilla lausunnoillasi saat koko kansan sydämet sykkimään samaan tahtiin. Ennen kaikkea olet positiivinen ihminen. Masennut kun tiedotusvälineissä jauhetaan aina vain köyhistä, vaikka eihän meillä Suomessa oikeasti edes ole köyhiä. Jyrkillä menee hyvin, Ilkalla menee hyvin, Saulilla menee hyvin ja sinulla Matti se vasta hyvin meneekin. Ylpeyden lämmin hehku täytti rintani, kun joitakin viikkoja sitten eduskuntakeskustelussa vastasit Eero Heinäluoman tiedusteluun yliopistorahoituksen yksityistämisen vaaroista sanoen, että “sellaiset pelot kannattaa lakaista maton alle”. Se oli miehen puhetta. Yhteisistä asioista ei jumalauta puhuta, ja se joka kielii muista on mammanpoika.
Viime päivinä olet taas saanut loistaa parrasvaloissa esitellen lahjojasi, jotka ovat tehneet sinusta merkittävän poliittisen johtajan. Kun säälimätön media yrittää väenväkisin lietsoa niinsanottua vaalirahoitusskandaalia sinä olet pysynyt kylmänrauhallisena ja saanut koko maan taas huokaisemaan helpotuksesta. “Matti hoitaa kaiken. Meillä ei ole enää mitään hätää.”
Kun kävi ilmi, että Sukarin Topin sukanvarresta Kehittyvien maakuntien Suomi ry:ltä oli lipsahtanut jokunen euro sinunkin tilillesi, selitit saman tien, että Toivo Sukarin Vihdin Ideapark-hanke on ihan oikeasti hyvä juttu, eikä tuellasi ole mitään yhteyttä saamaasi vaalitukeen. Ethän sinä edes oikeastaan tiennyt kuka sinua oli tukenut ja millä summalla. Et tietenkään. Valtakunnassa oli taas kaikki hyvin.
Kun sittemmin ilmeni, että olit mukana ajamassa toiselle liikemieshyväntekijälle, Kyösti Kakkoselle, vuorineuvoksen arvonimeä, selitit jälleen kyseessä olevan pelkän hassun yhteensattuman. Ethän sinä todellakaan tiennyt, että myös Kyti K. oli mukana tukemassa sinua vaaleissa. Ja miksipä olisitkaan tiennyt. Onhan epärealistista ja jopa edesvastuutonta odottaa, että ihmiset jotka päättävät meidän kaikkien yhteisistä asioista osaisivat hoitaa omia raha-asioitaan. Ja kun ei olla köyhiä eikä kipeitä niin ei vaan millään voi tietää mistä joku muutaman tuhannen “lahjoitus” tilille pompsahti. Ei vaan voi.
Tänään saimme taas nauttia sanaisen arkkusi aarteista, kun STT tiedusteli mielipidettäsi kahden keskustan kansanedustajan vaalien jälkeen saamasta vaalituesta. Sinä Matti olit sitä mieltä, että “jälkikäteen saatua vaalirahoitusta ei voi pitää lahjontana”. Haluat myös tehdä selväksi, että “vaalien tukeminen ei ole lahjontaa vaan osallistumista yhteiskunnalliseen toimintaan”. Ei vaikka tuki tulisi kuukausia vaalien jälkeen. Jatkoit valitsemallasi tiellä huomauttaen sinua ahdistelleelle toimittajalle, että “moni ehdokas velkaantuu kampanjan loppumetreillä, kun he hermostuksissaan panevat lehteen vielä ylimääräisiä ilmoituksia”. Ja mikä jottei. Vasta vastuuton poliitikko on ihan oikea poliitikko. Kaikki tai ei mitään. Paradoksaalista kyllä, maaksi jossa ei herra pääministerin mukaan ole ainuttakaan köyhää, meillä lienee runsain mitoin velkaantuneita kansanedustajia.
Mitä muuten Matti luulet, ovatko loppumetreillä velkaantuneet ja valitsematta jääneet edustajaehdokkaat saaneet oman palasensa sokeri-Sukarin ja Kakkosen (Nomen est omen?) multapossukerhon kaakusta? Mitä edes höpisen; tottakai ovat. Ovathan Sikuri ja Kakkis sen verran kunnollisia kavereita.
Oli minulla muuten toinenkin asia, jota täällä ollaan jo pitkään ihmetelty. Mistä johtuu, että sinä se et sitten vaan osaa pitää suutasi kiinni edes silloin kun se olisi tilanteen huomioon ottaen edukkaampaa kuin löpistä avoimesti mitä sylki suuhun tuo. Eikö sieltä eduskunnasta liikenisi joku sinulle esiliinaksi. Joku joka aina välillä nappaisi korvasta ja käskisi olemaan hiljaa, kun aikuiset puhuvat. Jos ei liikene niin minä voin ruveta. Ihan vaikka tuki- ja lahjoitusrahoituksella.
Kirjoittaja on puolueellisesti ja aatteellisesti sitoutumaton, mutta vastustaa periaatteesta kaikkea eikä ole koskaan saanut penniäkään Kehittyvien maakuntien Suomi ry:ltä. Tai ei ainakaan julkisesti myönnä saaneensa.
