“Litin ura Fulhamissa on ohi” – Iltalehti, 23.5.2008
“Hodgson näytti Litmaselle ovea” – IS, 23.5.2008
“Jari Litmaselle lähtöpassit Fulhamista” – Mtv3.fi, 23.5.2008
“Litmanen sai lähtöpassit Fulhamista” – HS, 23.5.2008

1990-luvulla Jari Litmanen oli ainakin suomalaisten urheilutoimittajien mielestä yksi maailman parhaista, ellei paras. Pelatessaan tuolloin AFC Ajaxissa Litmanen vei nimiinsä maalikuninkuudet niin Eredivisiessä, kuin Mestareiden Liigassakin. Vuonna 1995 Litmanen valittiin Ballon d’Or-äänestyksessä maailman kolmanneksi parhaaksi jalkapalloilijaksi. Henkilökohtaisen menestyksen lisäksi kuningas Litmanen voitti joukkueineen Alankomaiden liigamestaruuden neljästi, Alankomaiden Cupin kolme kertaa ja Intercontinental Cupin ja Mestareiden liigan kertaalleen kumpaisenkin. Vuosina 1992-1999 Litmanen onnistui suomalaismedian silmissä kaikessa. Ajaxin tehdessä maalin, oli kaikki poikkeuksetta lähtöisin Jari Litmasen huikeasta yksilösuorituksesta.

Ajaxista Litmanen siirtyi 1999 FC Barcelonaan ja pari vuotta myöhemmin Liverpool FC:n. Loukkaantumiset alkoivat kuitenkin vaatia veronsa ja Litmanen palasi Ajaxin kautta kotisuomeen vuoden sopimuksella FC Lahden kanssa kaudella 2004.

Lahden jälkeen Litmaselle tarjoutui pariinkin otteeseen mahdollisuus jatkaa peliuraansa, ensin Saksan Bundesliigan Hansa Rostockissa ja myöhemmin ruotsalaisessa Malmö FF:ssä. Peliaika jäi kuitenkin vähiin jatkuvien vaivojen vuoksi ja vuonna 2007 Malmö ja Litmanen purkivat sopimuksensa. Näytti kovasti siltä, että Litmasen aktiiviura oli takana ja mediassa povattiinkin Jarille jo maajoukkueen valmentajan pestiä Roy Hodgsonin seuraajana. Toisin kuitenkin kävi.

Englannin Valioliigassa pelaavan Fulham FC:n alkukausi 2007-08 oli mennyt varsin perusteellisesti penkin alle ja seura päätyi erottamaan valmentaja toimineen Lawrie Sanchezin. Joulukuussa 2007 Sanchezin kenkiin astui uusia haasteita etsimään lähtenyt Hodgson. Tammikuun siirtoikkunan ollessa auki Hodgson ryhtyi paikkaamaan Fulhamin pelaajamateriaalia edessä olevaa putoamistaistelua varten. Yksi Hodgsonin hankinnoista oli nuori tulokas Jari Litmanen. Hodgson oli tavannut Litmasen ensimmäistä kertaa tämän pelatessa Malmössa. Litmanen oli tehnyt Hodgsoniin eittämättä lähtemättömän vaikutuksen loukkaantuen ensitapaamisessa saatuaan seuran urheilujohtaja Hasse Borgin limonadipullon korkin silmäänsä. Vaikka Suomessa lehdistö oli ollut jo valmis sysäämään kuningasvanhuksen eläkkeelle löytyi Hodgsonilta luottoa Litille.

Loukkaantumiset eivät kuitenkaan jättäneet Litmasta rauhaan. Sydänvaivoja seurasi korvavamma ja Litmanen esiintyi Fulhamin paidassa vain kahdesti reserviotteluissa. Mediassa naureskeltiin epäonniselle “kuninkaalle” ja nöyryytys oli täydellinen kun kauden päätyttyä kävi ilmi ettei Litmasen sopimusta jatketa. Litin ura oli ohi, Jari oli saanut lähtöpassit, kuninkaalle näytettiin ovea. Toimittajilta sattui vain unohtumaan se tosiseikka, että Litmasen ja Fulhamin välinen sopimus kattoi vain päättyneen kauden Hodgsonin haaliessa kasaan luottomiehistöä säilyttämään seuran sarjapaikan. Mikä sekin muuten loppujen lopuksi onnistui.

Ja vaikka vahingonilo on paras ilo, lienee syytä olettaa, että Litmasenkin suu silloin tällöin kääntyi hymyyn tämän istuessa Fulhamin vaihtopenkin kulmalla nauttien 15000 punnan viikoittaista palkkaa.

Viime tammikuussa menin aukomaan sanaista arkkuani ameriikan potkupallokuvioista David Beckhamin muuton kynnyksellä. Nyt kun MSL-sesonki alkaa olla ohi, lienee hyvä hetki tarkastella Taavin ensimmäistä kautta uuden työnantajan väreissä. Sillä mikäpä paremmin sopisi ison pahan iivulin toimintaperiaatteisiin kuin kirjoittaminen asioista joista ei mitään ymmärrä. Ehkä.

Beckham ja LA Galaxy

David Beckham asteli pelikentälle ensimmäistä kertaa LA Galaxyn väreissä heinäkuun 21. päivänä. Vastassa oli Chelsean potkupallokerho Lontoon kaupungista, kaukaisesta Iso-Britannian saarivaltakunnasta. Beckhamin tulo kentälle pelin 78. minuutilla ei onnistunut kääntämään ottelun kulkua, vaan Chelsea vei potin lukemin 0-1. Perivaatimattomaan ja maltilliseen tyyliinsä Yhdysvaltalainen urheilukanava ESPN taltioi ottelun yhdeksällätoista kameralla, joista yksi oli jatkuvasti kohdistettuna Beckhamin suuntaan. Myös tämän istuessa vaihtopenkillä.
Nilkkavamma, joka oli estänyt Beckhamin valitsemisen aloituskokoonpanoon, piti hänet ulkona Galaxyn seuraavista neljästä ottelusta, joista kolme SuperLiga-turnauksessa ja yksi MLS-sarjassa Torontoa vastaan.

Virallisen MLS-debyyttinsä Beckham teki elokuun 9. päivänä, kun Galaxy matkasi Washingtonin RFK-stadionille kohtaamaan D.C. Unitedin. Beckham päästettiin jälleen kentälle toisella puoliajalla ja lopputuloskin mukaili tämän edellistä koitosta Galaxyn paidassa D.C. Unitedin viedessä voiton lukemin 1-0.

Vajaata viikkoa myöhemmin elokuun 15. päivänä, Beckham oli ensimmäistä kertaa aloituskokoonpanossa, kun Galaxy kohtasi jälleen D.C. Unitedin, tällä kertaa SuperLigan välieräkamppailussa. Joukkueensa kapteenina toiminut Beckham onnistui tekemään ensimmäisen maalinsa Galaxyn paidassa, pistäessään pallon pussiin vapaapotkusta. Landon Donovanin viimeistellessä Beckhamin syötöstä 2-0 lukemat, Galaxy eteni SuperLigan finaaliin. Finaaliottelussa hallitsevaa Meksikon mestaria Pachucaa vastaan nilkkavammasta kärsinyt Beckham loukkasi polvensa ja joutui näin ollen seuraamaan joukkueensa rämpimistä liigassa katsomon puolelta useamman viikon ajan. Hienoisena yllätyksenä Galacticot onnistuivat kuitenkin hankkimaan viisi perättäistä voittoa, ja kun Beckhamkin kuntoutui pelikuntoon ennen ratkaisupelejä, alkoi pudotuspelipaikka häämöttää valona tunnelin päässä. LA Galaxyn edellinen kausi oli ollut sen historian huonoin; kaksinkertainen mestarijoukkue oli yltänyt vain viidenneksi läntisessä konferenssissa ja jäi näin ensimmäistä kertaa pudotuspelien ulkopuolelle sitten sarjan perustamisen. Nyt näytti siltä, että Beckham voisi johdattaa joukkueen takaisin voittojen tielle. Toisin kuitenkin kävi. Lokakuun 18. päivänä Galaxyn kotiareenalle saapui New York Red Bulls ja jatkohaaveitten pysymiseksi elossa voitto oli ainoa hyväksyttävä tulos. Peli päättyi tasan 1-1 ja Galaxyn tappio Chicago Firelle seuraavassa ottelussa oli enää tekninen sivuseikka joukkueen jäädessä toistamiseen viidenneksi läntisessä konferenssissa ilman mahdollisuuksia pudotuspeleihin.

30 runkosarjaottelustaan Galaxy onnistui haalimaan yhdeksän voittoa, 14 tappiota ja seitsemän tasapeliä. Beckhamin sarakkeeseen merkittiin viisi runkosarjaottelua (yht. 252 minuuttia), kolme SuperLiga-ottelua, yksi maali ja kolme maaliin johtanutta syöttöä. Kun alla on 250 miljoonan dollarin arvoinen viiden vuoden sopimus voi Beckhamin kohdalla jo puhua tuntipalkoille pääsemisestä.

Runkosarjamenestyksen puutteen, yhdessä SuperLigan finaalitappion kanssa, on huhuttu johtavan useiden Galaxyn pelaajien lähtöön seurasta ja lokakuun 4. päivänä Frank Yallop erosi päävalmentajan paikalta kyllästyttyään jatkuvaan spekulaatioon mahdollisesta valmentajanvaihdoksesta.

Beckham ja MLS

Kaudella 2007 MLS:n katsojaluvut kohosivat korkeimmiksi sitten vuoden 1996, jolloin sarja käynnistyi. Silloin liigan keskimääräinen katsojamäärä ottelua kohti oli 17 406 katsojaa, kun kaudella 2007 vastaava luku oli 16 770 katsojaa/ottelu. Katsojamäärien yhdeksän prosentin kasvu edellisvuodesta johtunee suurelta osin Beckhamin saapumisesta liigaan. Esimerkiksi NY Red Bullsin otteluita seurasi alkukaudesta keskimäärin alle 11 500 katsojaa, mutta Galaxyn saapuessa Giants-stadionille Beckham muassaan, katsomossa möllötti yli 66 000 kiinnostunutta. Kansas Cityn ottelua Galaxya vastaan saapui seuraamaan lähes 33 000 katsojaa, kun sen yleisö muissa otteluissa oli keskimäärin 11 586. LA Galaxyn kotiyleisö puolestaan kasvoi edelliskaudesta 16,5 prosenttia..

Edelleen jää nähtäväksi, onko lisääntynyt kiinnostus jalkapalloa kohtaan Yhdysvalloissa pysyvää ja jatkuuko kasvu myös tulevina kausina. Myönnettävä kuitenkin on, että Beckhamin mukanaan tuoma näkyvyys on nostanut Yhdysvalloissa perinteisesti lapsipuolen asemassa olevan potkupallon profiilia huomattavasti.

Lontoon 2012 olympiahankkeella tuntuu menevän hyvin. Jatkuvasti turpoavan kokonaiskustannusarvion¹ (“Kyllä 2,4 miljardia puntaa riittää hyvin kisojen järjestämiseen. No, kyllä 3,3 miljardia puntaa piisaa meille. Tai sovitaanko vaikka 9,4 miljardia puntaa?”) ja 400,000 punnan logotöppäyksen² jälkeen kisojen oletetun pääsuorituspaikan rakennustyöt etenevät jo totuttuun tyyliin. Lontoon Marshgateen kohoavan stadionin alkuperäinen kustannusarvio oli 280 miljoonaa puntaa, maaliskuussa 2007 arvio oli noussut 400:n miljoonaan ja on viimeisimpien tietojen mukaan jo 496 miljoonaa puntaa. Koska itse rakennustyöt aloitetaan vasta vuoden 2008 puolivälilöissä, ehditään loppusummaa varmasti ehjätä vielä useampaan otteeseen.

Osaltaan kustannuksia on nostanut soutaminen ja huopaaminen stadionin kattamisen osalta. Alunperin stadion oli tarkoitus jättää avoimeksi Vip-alueita lukuunottamatta. Suunnitelmaa kuitenkin muutettiin, kun joku sai päähänsä, että urheilutapahtuman aikanahan voi vaikka sataa. As if. Myös KOK oli lopulta sitä mieltä, että jos kisojen tuloksista halutaan virallisia, pitää osa stadionista kattaa jollakin keinoilla. No sattuuhan näitä. Pojat on poikia.

Stadionhanketta on luonnehdittu edistykselliseksi. Suurin osa stadionin katsojapaikoista on väliaikaisia ja kisojen jälkeen 80 000 istuimesta jääkin pysyvään käyttöön vain 25 000. Muilta osin ensisijaisesti yleisurheilukäyttöön suunnitellun stadionin on tarkoitus toimia jatkossa mahdollisesti jonkun Lontoolaisen urheiluseuran kotistadionina. Mediassa mahdollisiksi uusiksi asukkaiksi on mainittu mm. Tottenham Hotspurin (nyk. stadionin kapasiteetti 36,240, laajennustyöt käynnissä), Leyton Orientin (nyk. kapasiteetti 9,271, korjaustyöt valmistuneet 2007), West Hamin (nyk. kapasiteetti 35,146, tarjous hylätty) ja Chelsean (nyk. kapasiteetti 42,055, tarve laajennukselle olemasssa, seuran muuttaessa pois Stamford Bridgen stadionilta joutuisi se kuitenkin luopumaan myös nimestään) jalkapalloseurat³. Vaikuttaa lupaavalta.

Helsingin musiikkitalobordellia silmälläpitäen, lienee kaikenkaikkiaan perusteltua toivoa, ettei Suomessa ihan hetikohta järjestetä olunpialaisia kisoja.

Ostin parit tossut. Sattuuhan sitä. Vaikeahan tätä harrastetta olisi järjellä selittää; tuskin siis edes yritän. Asioiden omistaminen on vaan yksinkertaisesti kivaa. Kiitoksia vaan Calirootsille nikkeleistä. Kiitokseni myös Suomen Urheilutelevisio Oy:lle päätöksestään siirtyä osin maksutelevision ihmeelliseen maailmaan. Sikäli onnistunut veto, että tämä sai ainakin minut vaihtamaan vähät rahani katselukorttiin. Tosin murheilukanavan kannalta valitettavasti Canal Digitalin katselukorttiin. Jos on mahdollisuus maksaa siitä ilosta, että saa katsella potkupalloa televisiosta ja valinta on tehtävä Englannin valioliigan ja Amerikan MLS:n välillä, ei päätöstä tarvitse pohtia kovin montaa hetkeä. Kiitos siis urkka-tv. Ei muistella pahalla, mutta tukehtukaa Beckhamiinne.

Suosittu hiusmalli David Beckham siirtyy elokuussa Real Madridista Los Angeles Galaxyn riveihin potkimaan palloa. Piireissä huhutaan myös mm. Tottenhamissa pelaavan Edgar Davidsin ja Arsenalin Freddie Ljungbergin harkitsevan siirtymistä Pohjois-Amerikan vihreille veroille. Jalkapalloasiantuntija (?) Martti Kuuselan mukaan siirto on ”onnistunut” ja ”hyvä amerikkalaisille ja heidän liigalleen”. Kansainvälisestikin valmentajana menestynyt Kuusela toteaa Pohjois-Amerikan MLS-liigalla olevan potentiaalia.

Yksi este MLS:n tavoitteiden saavuttamiselle on ollut yleisön suhteellisen vähäinen kiinnostus. Yleisön kosiskelu olisi varmasti helpompaa jos tähtilipun huomassa pelaisi muutama maailmanluokan nimipelaaja, eikä esimerkiksi Beckham ole suinkaan tuntemattomammasta päästä pelaajia. Tässä kohtaa kuitenkin lienee parasta pitää pieni potkupallohistorian oppitunti.

Englannin menestys vuoden 1966 MM-lopputurnauksessa kirvoitti pienehkön innostuksen kipinän Kuningas Jalkapalloon myös pohjoisen Atlantin länsipuolella. Vuonna 1967 Pohjois-Amerikassa perustettiin kaksi ammattilaisjalkapallosarjaa; toinen Fifan alainen ja toinen itsenäinen. Vuotta myöhemmin nämä kaksi sarjaa yhdistyivät ja syntyi NASL (North American Soccer League).

Liigan suurin ja kaunein joukkue oli New York Cosmos, joka vuonna 1975 sai houkuteltua riveihinsä jalkapallon kuninkaan, Edson Arantes do Nascimenton. Kuningas-Pelén vanavedessä Pohjoisiin Amerikan Yhdysvaltoihin saapui pian muitakin hieman nimeä itselleen tehneitä potkupalloilijoita. Mm. Franz Beckenbauer, Johan Cruijff, Eusebió ja Kai Haaskivi ansaitsivat elantonsa 1970-80-luvuilla tuossa jalkapallon kehitysmaassa. Liiga menestyi ja katsojamäärät nousivat; kymmenessä vuodessa liigapelien keskimääräinen katsojamäärä lähes kolminkertaistui 4 747 katsojasta 13 558 katsojaan. Pisimmän korren yleisön keskuudessa vei kuitenkin Cosmos. Joukkueen ensimmäisenä vuonna sen pelejä seurasi keskimäärin vain 4 517 katsojaa, seitsemän vuotta myöhemmin vastaava luku oli yli kymmenkertainen. Parhaimpina vuosinaan Cosmosta seurasi sen kotikentällä yli seitsemänkymmentätuhatta katsojaa. Maailman suosituin urheilulaji näytti vihdoin saavuttaneen Pohjois-Amerikan.

Kaikki kuitenkin päättyi lähes yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Vuonna 1984 pelit oli pelattu ja NASL laittoi pillit pussiin. Parhaat päivänsä nähneet maailmantähdet tulivat joukkueille kalliiksi, mutta eivät onnistuneet alkuinnostuksen jälkeen täyttämään katsomoita, kun taas kotimaiset tulevaisuuden toivot jätettiin kuluttamaan vaihtopenkkiä. Uusia joukkueita perustettiin tiuhaan tahtiin ja siinä missä mm. Cosmosin taustalla oli taloudellisen menestyksen tavoittelun lisäksi myös aitoa rakkautta lajiin, olivat uudempien joukkueiden taustavoimat lähinnä vuolemassa oletettua kultaa ja luopuivat yrityksestä sen suuremmin rehkimättä liigan menestyksen eteen.
Vuonna 2006 julkaistiin New York Cosmosin nousua ja tuhoa käsittelevä dokumentti-elokuva Once in a Lifetime. Aika näyttänee pitääkö nimi paikkansa.

ps. Los Angeles Galaxyn aiempiin “tähtipelaajiin” kuuluu muuten mm. Andrew Shue. Jaa, että kuka on Andrew Shue? Kaksi sanaa: “Melrose Place” ja “Billy”. Ja tämä tarina on tosi.

Penteleen alennusmyynnit. Onneksi täällä ei ole enempää urheiluputiikkeja.

Zoovillage.com, I think I love you.

Jalkapallon MM-kisojen lopputurnausta leimannut tuomaripeli onnistui jättämään jälkensä myös loppuotteluun. Ranskan ja Italian kohtaamisen viimehetkillä Zinedine Zidane puski päällään kumoon Italian Marco Materazzin josta tuloksena ansaittu1 punainen kortti. Miten tähän tuomioon päädyttiin on kuitenkin täysin toinen asia.

Marcello Lippin, Italian joukkueen päävalmentajan, mukaan tilanteen todistivat ainoastaan (asianosaisten lisäksi) neljäs ja viides erotuomari videonauhaa tarkasteltuaan. Itse kentällä peliä tuomitsemassa häärinyt Horacio Elizondo tai kumpikaan avustava erotuomari ei nähnyt tilannetta omin silmin. Ongelmallisen tilanteesta tekee se, että Fifan virallisen sääntökirjan mukaan videonauhaa ei voida käyttää tuomioiden jakamiseen kentällä.
Jälkikäteen Fifan edustaja Andreas Herren luonnollisesti kiirehti kieltämään julkeat syytökset videotuomion käytöstä. Koska Fifa on erehtymätön. Aina. Ihan oikeesti, hei.

[1] Muutama sananen Materazzista, tuosta urheiluhengen ja työmoraalin ruumiillistumasta. Jo Italian kohdatessa Australian (Muistattehan, se peli missä Italian Fabio Grosso kompastui Lucas Neilliin lisäajan viimeisellä minuutilla ja sai lahjaksi rangaistuspotkun. Se peli jossa Italia oli silminnähden kahdesta kentällä olleesta joukkueesta se heikompi. Se peli josta Australian olisi pitänyt mennä jatkoon.) Materazzi hankki itselleen punaisen kortin eikä se tässäkään pelissä olisi ollut mahdottomuus jos kohta huutava vääryyskään. Ottelun ensimmäinen maali syntyi jo seitsemän minuutin pelin jälkeen Zidanen rangaistuspotkusta jonka aiheutti, kukapa muu kuin itse Marco Materazzi. Tämän jälkeen Materazzi vietti suurimman osan ottelusta kaataen Ranskan hyökkääjiä rangaistus-alueella. Ilman tuomiota. Zidanen pelin hienointa puskua (toiseksi hienoin meni melkein maaliin) edeltäneessä tilanteessa Materazzi roikkui käytännössä koko painollaan Zizoun kaulassa estäen täysin tämän pelaamisen. Ilman tuomiota. Kun tämä ei vielä Marcolle riittänyt kutsui hän tiettävästi Zidanea “likaiseksi terroristiksi“.
Materazzi itse tietenkin kieltää syytökset, “Tietenkään en kutsunut häntä terroristiksi, en edes tiedä mitä se sana tarkoittaa.“

Olis lyöny kovempaa.