Portugali – Ranska, 0-1
HAHAA!!

HAHAHAA!!

Seuraavaksi Italia, jookostajookos?
Hyvästi Brasilia, en jää kaipaamaan.

Ja Ranska, pieksettehän keskiviikkona Portugalin. Oikein kunnolla. Jookojookopliispliispliis?
Seuraa iivuli.orgin virallinen televisio-ohjelmaopastusvinkki ® :
Kun televiissiossa nyt näyttävät sitä potkupalloa päivät pääksytysten eikä kaikki siitä välttämättä välitä (teitä vääräuskoisiakin kai on) sopii nyt suositella monelta ehkä huomioimatta jäänyttä kotomaista komediapläjäystä. Muutama vuosi sitten Nelosella pyörähtänyt Ranuan Kummit onkin vallan hupaisa näin jälkikäteenkin huomioituna. Ei se nyt mikään Studio Julmahuvi ole, mutta varsin harva yleisesti ottaen on. Onhan mukana edes osa ko. sakkia kun ohjaajana patsastelee Jani Volanen ja parissa pikkuroolissa vilahtaa Tommi Korpela.
Kun kaiken hyvän päälle viime vuonna julkaistua diiviidiitä saa putiikeista vielä suhteellisen edullisesti (Onhan se esimerkiksi halvempi kuin Heikin veli Ilkan ja veljensä Heikin äänite tai Ferrari Enzo) on se mainio vaihtoehto jalkapallo-lukutaidottomille (Sopii myös meille tavan ihmisille Italian pelien ajaksi).
ps:

Wuhuu!
K: Mistä tietää, että on kesä?
V: V*tustako minä tiedän; kysykää siltä narkkaripaskalta joka varasti toissa yönä autostani stereot. (kauhean epäreiluahan se on yleistää. Ehkä se oli joku hyväkäytöksinen kasviksia syövä seurakuntanuori joka lahjoitti saaliinsa afrikkaan. Tasapuolisuuden nimissä on tosin toki todettava, että voihan se seurakuntanuorikin ihan hyvin olla narkkari; kaikki erilaisia ja haistakaa kaikki v*ttu vai miten siinä tarrassakin luki..)
K: Mitä tehdään seuraavat nelisen viikkoa?
V: Katsotaan palloa. Mitäpä muuta pösilö?
K: Kekä on iivulin suosikki?
V: Hollanti edelleen. (ai miten niin edelleen?)
K: Kuka voittaa kisat?
V: Joku muu.
Näistä huolimatta; Kun kerran Suomen kesä on kauneimmillaan (Ehkä jo ensi viikolla päästään plus-asteille) otetaan siitä mahdollisimman paljon irti istumalla tiiviisti sisätiloissa seuraten ulkomaan ihmeiden menestystä vihreällä veralla. Nyt pelataan Kuningas Jalkapalloa, ei kaunoluistin-nyrkkeilyä.
Kuten sanottu iivuli on oman joukkueensa valinnut. 17 vuotta ja yhdeksän päivää sitten pikku-iivu istui isin kanssa Helsingin Olympiastadionilla seuraamassa Hollannin ja Suomen välistä MM-karsintaottelua. Ensimmäinen kerta “isossa” pelissä, vierasjoukkueen supertähdet ja Suomen kohtalaisen hyvä peli (hävittiin vain maalilla, Marko Myyry melkein tasoitti.. damn.) veivät juniorin sydämen ja peli oli selvä. Kun oma maajoukkueemme ei toistaiseksi ole kuulunut jalkapallon terävimpään kärkeen on Hollanti ollut hyvä joukkue adoptoitavaksi.
Kun Hollanti sunnuntaina aloittaa lopputurnausurakkansa vastustajanaan Serbia-Montenegro on se yksi kisojen ennakkosuosikeista. Ranskan vuoden 1998 kisojen neljättä sijaa seurannut karsiutuminen Aasian lopputurnauksesta on taaksejäänyttä elämää ja tämän vuoden kisojen karsinnoissa Hollanti vei niin Suomea, Romaniaa, Andorraa, Makedoniaa kuin Tsekkejäkin kuten sitä kuuluisaa litran mittaa; tästä osoituksena kolmas sija FIFAn ranking-listalla.
70-luvulla Hollanti näytti maailmalle mitä totaalinen jalkapallo parhaimmillaan on, saavuttaen ensimmäisenä maana MM-kisojen historiassa finaalipaikan peräkkäisissä MM-loppuotteluissa. Vuonna 1974 vastassa oli isäntämaa Länsi-Saksa ja neljä vuotta myöhemmin Buenos Airesin Estadio Monumentalilla Argentiina. Molemmilla kerroilla Hollanti jäi toiseksi, mutta uskon, että tällä kertaa on Oranjen vuoro – Oranje op weg naar goud!
Pelaavat sitä jalkapalloa siellä saksanmaalla oikein tosissaan taas kesällä niin näkyy Italian maajoukkuekin saaneen “uudet” komiat peliasut, että siistiltä näyttävät siellä sitten. Jonkun sortin déjà vu näistä kyllä aiheutuu aivokuoreen.

Yläällä Arsenalin kotipaita 2005/06, alla Italian maajoukkueen maalivahdin vieraspaita 2006/07.


Yläällä Arsenalin vieraspaita 2004/05, alla Italian maajoukkueen kotipaita 2006/07.


Yläällä Arsenalin vieraspaita 2001/02, alla Italian maajoukkueen maalivahdin kotipaita 2006/07.
Melko omaperäistä etten sanoisi, vaikka vertailu kärsiikin nyt siitä, etten kyennyt löytämään kelvokasta kuvaa Arsenalin toisesta vieraspaidasta kaudelta 2002/03 jonka ulkoasu on yhteneväisempi tuoreempien pelipaitojen kanssa. Kyseinen rätti kun oli niinkin harvinainen, ettei joukkue sitä ehtinyt käyttää kuin muutamaan otteeseen eikä alkuperäisiä paitoja edes riittänyt koko joukkueelle vaan joutuivat polot käyttämään replikoita.
Väittävät, että jalkapallossa on kyse elämästä ja kuolemasta. Tuskin. Se on huomattavasti tärkeämpää.
Suomen tappio Tsekin tasavaltaa vastaan viime lauantaina oli pitkälti kolmen kauppa. Loput kusi Kolkka.
Muurisen päätös peluuttaa Jussi Jääskeläistä Suomen maalissa oli vähintäänkin outo. Kun joukkueesta löytyy yksi valioliigan parhaista maalivahdeista, Antti Niemi, on hämmentävää, että hänen sijastaan maalin suulle laitettaisiin maajoukkuetasollakin kokemattomampi ja loukkaantumisista kärsinyt Jääskeläinen, varsinkin kun vastassa on maailman neljänneksi kovin joukkue. Valinnan kyseenalaisuus tuli kiusallisen selväksi, kun kuuden ja puolen minuutin pelin jälkeen Joonas Kolkan sooloillessa tyrmistyttävällä tavalla hänelle kuulumattomalla alueella puolustuksessa Liverpoolin Milan Baros pääsi tuikkaamaan pallon Jääskeläisen ohi tämän seuratessa pelivälinettä pikemminkin passiivisena sivustakatsojana kuin puolustavan joukkueen maalivahtina. Alkoi todellakin olla selvää, että pelistä tulisi “runsasmaalinen”.
Jääskeläinen jatkoi loistavia otteitaan ottaen kiinni molemmat ottelun aikana suoraan häntä kohti potkaistut pallot. Harmillisesti jopa Suomen maalin tolpat ja ylärima onnistuivat tekemään enemmän “torjuntoja” ja Tsekki onnistuikin varsin helposti tekemään ottelun aikana neljä maalia.
Muihin kentällä kunnostautuneisiin kuuluu Suomen joukkueessa Jääskeläisen ja Kolkan ohella oli Jari Litmanen joka vietti kentällä lähes 80 minuuttia seisoskellen paikoillaan ja antaen huonoja syöttöjä. Ainoa Litmaselle takavuosina ominainen “loistava yksilösuoritus” oli joukkueen ensimmäinen maali heti toisen puoliajan aluksi. Vajaa parikymmentä minuuttia myöhemmin maalinteossa onnistui agressiivisesti pelannut Aki Riihilahti ja hänen jälkeensä Litmasen paikalle vaihdettu Jonatan Johansson onnistui tuomaan Suomen vielä mukaan kamppailuun tekemällä tasoitusmaalin 3-3-tilanteeseen. Hyvästä taistelusta huolimatta Suomen puolustus petti vielä kerran ja kun maalilla lorvinut Jääskeläinen onnistui väistämään viimeisenkin maalia kohti suuntautuneen vedon vei Tsekki kotonaan täydet pisteet.
Muurisen maalivahtivalinta oli liian raskas lasti joukkueen kantaa. Vaikka joukkue taisteli epätyypillisesti täydet minuutit ei sillä lopulta ollut toivoakaan lyödä Tsekkiä. En väitä olevani taktinen tai tekninen mestari jalkapallon suhteen, mutta sen verran tiedän, että useimmiten se joukkue voittaa, joka tekee enemmän maaleja. Suomelle tämä oli mahdotonta lauantaina lähinnä siitä syystä, että jokaisesta Tsekin hyökkäyksestä oli tuloksena pallo Suomen maalissa. Välillä jopa lupaavat Suomen hyökkäykset päätyivät samaan lopputulokseen.
Ottelun jälkeen Muurinen jakoi lausuntoja tuttuun tyyliinsä, jolla hän on ansainnut kannattajien varauksettoman ihailun ja kunnioituksen (köh, köh..). Tappion syy löytyi kuulemma puolustuksen huonoista otteista ja laitojen kyvyttömyydestä rakentaa tilanteita hyökkäyksessä. Ei siis surkeasta maalivahtityöskentelystä tai keskikentän laiskottelusta.. Ihan miten vaan. Laitetaan jatkossakin vaan Jussi maalille. s**tana.
Toisinsanoen ei siis enää ikinä Jääskeläistä Suomen maaliin. Jos vaihtoehtoja ei ole on jätetään maali mieluummin tyhjäksi. Silloinkin todennäköisesti vastustaja edes joskus laukoo ohi. Ja Muurinen; pää pois persiistä. Ainoa pelaajavalinta jonka takana valmennusjohto pelin jälkeen seisoi oli Jääskeläinen. Vaikka valinnan ilmeisesti tekikin toki joku muu kuin valmentaja. Miksipä joukkueen valmentajien pitäisi mistään vastuussa ollakaan?
MTV3 Internet > Urheilu > Futis :
“Muurinen pysyikin pelin jälkeen yhdessä maalivahtivalmentaja Olli Huttusen kanssa tekemänsä valinnan takana. Valinnan, jonka Muurisen mukaan loppujen lopuksi taisi tehdä Niemi itse.
-Meillä on kaikilla varmaan mielessä se, että Niemi olisi voinut jonkun pallon ottaa terveenä ja täysikuntoisena ollessaan.”
Muurisen mukaan Jääskeläinen oli lähes ainoa pelissä edes jotenkin onnistunut kun taas esimerkiksi Nurmela, Hyypiä, Tihinen ja Kopteff eivät juuri kehuja saaneet vaikka ilman heitä Tsekin maalimäärä olisi pelin jälkeen ollut todennäköisesti kymmenen pahemmalla puolella. Hyvähyvä. Onnistuneet vaihdotkaan eivät välttämättä ollut aivan niin tarkkaan harkittuja kuin olisi voinut kuvitella.. Suomen kolmannen maalin tehnyt Johansson ei välttämättä olisi kentälle edes päässyt jos kapteeni-Litmasen jalkaan ei olisi tullut “ongelmaa”..
No, tähytään taas tulevaan, kuten Hollanti-tappionkin jälkeen. Ja kesällä odotettavissa olevan toisen Hollanti-tappion jälkeen. Ja loppuvuodesta luvassa olevan seuraavan Tsekki-tappionkin jälkeen..
Vituttaa vieläkin. Perkele.