Kun lipsas-Ilkka eli Danny vastikään julkaisi jonkun sortin kirjallisen eepoksen ja kovin mediassakin pyöri, iskostui mieleeni kysymys. Miksei Danny koskaan tehnyt coveria Status Quon kappaleesta “In the Army Now“?

Joulumarkkinoille ehtisi vielä Dannyseni.

“Erilaisen nuoren” näköinen nuorehko mies Mtv 3:n uutisissa kauppatorin “kansanjuhlan” jälkitunnelmissa:

Siis.. mä oon.. ollu.. keikoilla.. ja festareilla.. mut.. *niisk*
tää.. oli jotain.. niin.. siis oikein.. *nyyh*
sydämestä ottaa.. kun tää.. on siis niin.. *niisk*
siis tää.. on siis niin..

MITÄ HELVETTIÄ!? Ne oli v*ttu Euroviisut. Joku roti se on Hemingwayllakin. Onhan?

Blogeihinhan on kauhean kiva lisätä kaikkea turhaa painolastia kun ei ole mitään sanottavaakaan. Jos ajatellaan nettisivua sisältönsä graafisena liittymänä, voitaneen näitä turhuuksia anglosentriskansainväliseen nykytyyliin kutsua widgeteiksi (Tämän halusinkin tietää™: “Widget” on myös se typpeä sisältävä pingispalloviritys mm. Guinness-tölkissä.).

Sivuilleen saa automaagisesti istutettua vaikkapa kuvia (ns. “photoblogging“, esim. flickr. Ja kyllä, myönnän syyllistyneeni.), viimeksi kuunnellut kappaleet (Last.fm. Tiedetään, käytän tätäkin), hupaisia videopätkiä (Youtube. Kerää koko sarja!) ja tuhannen miljoonaa muuta hyödytöntä palvelua jotka lähinnä vain hidastavat uhreikseen joutuneiden inter Netti-journalistien päiväkirjojen latautumista. Ja mikäpä hänessä, onhan melko todennäköistä, ettei niiden sivujen sisältökään ole sen kiinnostavampaa kuin virtuaalireportterin musiikkimieltymykset, epäonnistuneet valokuvat tai huumorintaju.

Yksi villitys joka ei väkisinkään tahdo minulle aueta on ClockLink.com. Jos vaikka maailmasta löytyisikin joku toinen pösilö jota kiinnostaa tietää, että olet kuunnellut Hit me baby one more time-kappaleen toistatuhatta kertaa viimeisen viikon sisällä, niin mitä h*lvettiä sen kellon näkyminen siellä sinun sivullasi helpottaa kenenkään elämää? Seuraavan kerran kun päivität blogiasi ja mieleesi ui ajatus sen tosi suositun kelloanimaation lisäämisestä sinne sivupalkkiin katso ensin ympärillesi. Varovainen arvioni on, että jos satut olemaan asuinhuoneistossa lähietäisyydellä on näkyvissä ainakin puolenkymmentä kelloa; tietokoneen näyttöruudussa, kännykässäsi, keittiön seinällä, mikroaaltouunin näytössä, videoissa ja mahdollisesti jopa ranteessasi.
Jokaisella suomalaisella on keskimäärin 1,2 rannekelloa, jokaisella italialaisella yhdeksän.
Mieti nyt uudestaan. Onko ihan pakko?

ps. Pitäkää kellonne.

Suomen superjulkkikset CSI: New Yorkissa. Hyvä me.

CSI: New Yorkin toisen kauden 17. jaksossa “Necrophilia Americana” nähdään taas miten suomipoika valloittaa maailman! Wuhuu! Onhan iltapäivälehdille jo kerrottu, onhan?

Hei Lördi ei mitään hätää. Jos viimeaikojen “sinivalkoisesta” urheilumenestyksestä on jotain opittu niin se, että suomen kansa rakastaa häviäjiä. Varsinkin huonoja häviäjiä. Koska me kaikki tiedetään jo nyt ettei sieltä E-vision laulufestivaaleilta irtoa taaskaan niitä pisteitä niin otatte kuulkaa vaan mallia vaikka Harkimon Leenasta niin kohta jo olette koko kansan sankareita. Takuuvarma juttu.

Vaikka onhan se kyllä ihan totta miten mm. iltasanomeiden lukijakunnan mukaan “voittajaksi valittiin täysin väärä, kelvoton ja häpeällinen esitys”. Suorastaan tyrmistyttävää laittaa tuommonen karnevaalipoppoo pilaamaan Suomen pitkä ja loistokas ura näissä arvovaltaisissa lurittelukilpailuissa.
On tainnut taas jotain kloonit kiduttaa sähköllä oikein tosissaan.

“-nimeä kantava rock-klubi lähtee kiertämään Suomea. Klubi tulee esittelemään joukon laadukkaita liveprojekteja. Näiden projektien bändien vaihtuvat kokoonpanot koostuvat Suomen huippumuusikoista.
Ensimmäinen starttaa tienpäälle huhtikuussa -projektin merkeissä. Kyseisellä kiertueella Gunnareiden hittejä tulkitsee “

– “kaupunkilehti” Metropoli

Aiheinamme tänään;
Ehtoollispulla ja Transsubstaatio – Pukki ei ole ainoa kiireinen joulun aikaan.
Eilispäivän Tositv-tähdenlentojen olematon suhteellisuudentaju – Hanna Pakarinen suuttui arvostelusta. AAHHAHHHAA!
Graffiti + muu töhrintä – Taidetta koteihin vai avohoitopotilaiden viimeinen hätähuuto?

Jouluna saa yölläkin syödä, vaikka ehtoollisleipää.
Ehtoollinen on kristillinen sakramenttityyppinen mysteeriseremonia jossa syödään varsin ohuita siivuja kuivaa pullaa (ns. ehtoollisleipä eli öylätti; latinan sanasta ‘oblatum’, “eteen kannettu“.) ja juodaan viintä. Nämä edustavat varsinkin kristinuskossa varsin suositun Jeesus Kristuksen ruumista ja verta. Katolistispainotteiset kristityt uskovat transsubstaatio-oppiin jonka mukaan ko. elintarvikkeet aktuaalisfaktuaalisesti muuttuvat ehtoollisfestivaalin aikana Jeesuksen lihaksi ja vereksi. Katolistit tykkäävät myös tunnustaa pahat tekosensa pienessä kopissa Isä pastoreille ja digaavat Paavia.
Keskimääräinen ehtoollisleipänen painaa 30mg (ei välttämättä oikeasti) ja sen kanssa nautitaan pienehkö määrä keskitäyteläistä punaviintä (ei shiraz.) tai vaihtoehtoisesti kurantti- tai rypälemehua (ns. mattivanhas-malli).

Useiden asiantuntija-arvioiden mukaan myyttinen herra J. Kristus oli mittasuhteiltaan hieman yli 180 senttimetriä pitkä (mitat Torinon käärinliinan pohjalta) ja painoi noin 81 kilogrammaa (on hyvä huomioida, että Kristuksen kotiseuduilla Palestinian maassa hänen elinaikoinaan miehen keskipituus oli hieman yli puolitoista metriä.)

Päivän kysymys kuuluukin siis, että jos kiireisen kotirouvan pitäisi järjestää ehtoollistilaisuus ja keittiön kaapissa olisi enää yksi Jeesus jäljellä, kuinka monta hurskahkoa ystävää, roomalaista ja muuta kylänmiestä uskaltaa kutsua?

Kun jaetaan yhden Jeesuksen arvioitu paino yhden ehtoolisleivän painolla saadaan tulokseksi 2.7 miljoonaa. Näinollen siis voidaan sanoa, että ko. kuvitteellinen kiireinen kotirouva voi huoletta kutsua juhliinsa kaikki Denverin kaupungin asukkaat ja jokaiselle riittää jeesus-keksi.

Vertailun vuoksi kerrottakoon, että Anglikaanikirkon tilastojen mukaan jo pelkästään Englannissa nautitaan vuosittain pääsiäisen ja joulun aikaan riittävä määrä ehtoollisia, että yhdestä Jeesuksesta ei jää tähteitä kuivamaan ruokakomeron perälle. Ajatelkaapa kuinka monta jeesuksellista Amerikan yhdysvaltojen hurskaista hurskaimmat ehtoollistoimituksissaan vuosittain kuluttavat!

(Laskutoimituksia tehdessä on oletettu, että ehtoollistilanteessa öylätin ja Jeesuksen painot ovat suoraan verrattavissa toisiinsa. Viinin, eli veren, osuus on sekä asioiden yksinkertaistamiseksi, että puhtaasti laiskuuden takia jätetty pois laskuista. Jos kuitenkin oletetaan, että yhden ehtoollisviiniannoksen tilavuus on 15ml (=ruokalusikallinen), on sen paino verenä ~15 grammaa. Kun veren paino lisätään laskuihin riittää yhdestä Jeesuksesta enää hieman alle 5400:n ehtoollisannokseen ja näin rouva Fiktiivi voisi kutsua tilaisuuteen vain vaikkapa kaikki Kuopion työttömät. On myös hyvä huomioida, että tämän mallin mukaan yhden Jeesuksen lihan palanpainikkeeksi tarvittaisiin yli kahdeksankymmentä litraa Jeesuksen verta. Koska yksi Jeesus sisältää keskimäärin 5.6 litraa verta vastaa tämä yli neljäntoista Jeesuksen verimäärää.)

välijälkikirjoitus: Katolinen kirkko on suuressa viisaudessaan sitä mieltä, että aito Ehtoollisleipä®^TM sisältää vehnätyyppistä pullaviljaa eikä täten sovellu keliakiasta kärsiville. Toistaiseksi katolistikot paavinsa keralla ovat poikkeuksetta evänneet keliaattisten katolikkojen anomukset esimerkiksi riisipohjaisten ehtoolliskorvikkeiden nauttimisen hyväksymisestä. Tämä on yllättänyt monet, koska katolinen kirkko tunnetaan maailmalla edistyksellisenä ja melko rentona henkisenä yhteisönä.

Pata kattilaa jei-ne.
Hanna Pakarinen on syvästi ja ehdottoman verisesti loukkaantunut kuultuaan useiden “tunnettujen musiikin ammattilaisten” kritisoitua tämän vuoden idoliarvonnan osallistujia. Hanna muistaa kuitenkin huomauttaa, että hän ei itse samassa tilaisuudessa lavalla ollessaan huomannut teknisiä ongelmia joilla olisi helppo selittää tunar taiteilijakollegoiden surkeat esitykset. Huolet ja murheet näiden lahjakkaiden nuorten ilkeämielisten mustamaalausyritysten kohteeksi joutumisesta voi kuitenkin unhoittaa ja heittää syrjään. “Idols-kapellimestari” Leri Leskinen lupaa puuttua finalistien laulun puhtauteen parantamalla esiintymispaikan lavamonitorointia.

Jaapajaa. Helpompaa olisi varmaan vaan lopettaa mahdollisimman nopeasti koko pelleily ja uskoa kerrasta, että “nihilistishenkinen nöyryytysshow” (Jari Sarasvuota mukaillen) ei ole sen enempää tähtitehdas kuin hyvää viihdettäkään. Iivuli.orgin henkilökunta (siis minä) toivoo toki molemmille finalisteille sekä onnea, että menestystä jatkossakin. Ihan kuten Indx:llekin. Samalla hannapakarinen ja “suomen suosituin miesartisti” Antti Tuisku voisivat jo tehdä tilaa uusille epäonnistujille ja liittyä Gimmelin seuraan heille ikuiseen kadotukseen varatuille paikoille.

Nuorisokulttuurikin on kulttuuria tavallaan.

Töhr Graffiti Kouvolan Tunnelikadun alikulkutunnelissa:

Olipa siellä mm. “Lenin eläköön”-suhrukin. Hyvähyvähyvä.

Nauttiessani itsenäisyydestäni italialaisen ruoan ja australialaisen punaviinin ohella mieleeni palasi lööppi viime viikolta.

“Hanna (Pakarinen) on Linnan Tuhkimo” tjsp.

Niin, tuota. Sikäli kun muistan oikein Tuhkimo oli köyhä ja merkityksetöin piikatyttö joka valepuvun turvin ujuttautui kuninkaallisiin tanssiaisiin. Aika osuva vertaus.

Muita linnauutisia:
Iltasanomien äänestyksessä kansa valitsi Päivi Räsäsen puettavaksi (en todellakaan tiedä, älkää edes kysykö.) pukuvaihtoehdoista sen vaaleamman. Todella yllättävää, että Räsäsestä piittaavat suosivat valkeaa..

Joskus alatyylinen påliittinen satiriikka on vähän liiankin helppoa. Onko kenellekään yllätys, että Päivi Räsäsen puoluetoveri ja presidenttiehdokas Kalliksen Bjarne “on rakentanut presidentinvaalikampanjansa kolmen K-kirjaimen varaan”. Tarkkaan harkiten, arvannen.

Uutisotsikot:

- Tusinajulkkis julkaisee levyn – KETÄÄN EI KIINNOSTA!
- Maailmankaikkeuden historian menestynein ja sitä kautta paras niiku ikinä elokuva televisiossa – KETÄÄN EI KIINNOSTA!
- IHAN SAMA!

Tusinajulkkis julkaisee levyn:

Maailmankaikkeuden historian menestynein ja sitä kautta paras niiku ikinä elokuva televisiossa:

Tv-kanava Nelonen ensiesittää lauantaina 12.11. kaikkien aikojen menestyneimmän elokuvatrilogian toisen osan. Tässä eittämättä maailmanhistorian parhaassa jatko-osassa seurataan pienen karvaisen otuksen seikkailuja oudossa pelottavassa maassa vanhan viisaan velhon opastaessa häntä eteenpäin neuvoillaan. Tämä elokuvataiteen mitä mestarillisin trilogia on julkaistu myös uskomattoman upeiden extrojen täyteisenä DVD-superspesiaalipainoksena.

Joidenkin kriitikoiden mielestä tämä toinen osa on vain pakollinen tarinankehittelyvaihe jonka aikana juoni saatetaan trilogian kolmannen osan vaatimaan pisteeseen, mutta yleisesti ollaan sitä mieltä, että tämä on vain katkeroituneiden epäonnistujien vinkumista.

Poikkeuksellisesti Hollywoodin elokuva-akatemia pidättäytyä palkitsemasta trilogian elokuvia ennenkuin viimeinenkin niistä oli julkaistu. Toisaalta tämä on täysin ymmärrettävää, koska trilogian ei haluttu hallitsevan Oscar-gaalaa vuosikausien ajan (olkoonkin, että se on jättänyt varjoonsa kaikki aiemmat ja tulevat voittajat). Tämän elokuvan jatko-osa oli ensimmäinen elokuvasarjan kolmas osa joka palkittiin parhaana elokuvana sekä Oscarilla, että Kultaisella Maapallolla.

Tämä elokuva, joka ei, vaikka sen tässä esittelenkin, juuri esittelyjä kaipaa, on luonnollisesti ‘Karate Kid II… kertomus jatkuu‘. Karate Kid II hurmasi ilmestyessään niin katsojat kuin kriitikotkin. Se keräsi lopulta yli 400 Oscar-ehdokkuutta (edelleen kaikkien aikojen ennätys) ja voitti lähes kaikissa kategorioissa. Ensimmäistä kertaa Oscar-historiassa kaksi näyttelijää samasta elokuvasta palkittiin parhaina miespääosanesittäjinä, kun sekä Pat Moritalle, että Ralph Macchiolle ojennettiin pääosapystit, jotka olivat muuten kaksi kertaa isommat kuin tavallisesti johtuen heidän suoritustensa ylivertaisuudesta. Karate Kid II joutui tyytymään kakkossijaan vain parhaan animoidun lyhytelokuvan kategoriassa jossa Christoph ja Wolfgang Lauensteinin Balance vei patsaan, juontajan sekoittaessa muistilappunsa. Kieltämättä ihmiskunnan historian suurin oikeusmurha.

Ensi-iltaviikonloppunaan Karate Kid II keräsi niin paljon rahaa, että maailmanjohtajat joutuivat kokoamaan huippumatemaatikoiden työryhmän keksimään uuden nimen tälle luvulle, jossa on yhdeksänkymmentäkuusimiljardia nollaa. Nykyään tuo luku tunnetaan yksinkertaisesti nimellä Miyagiljardi.

Yhdistettyään voimansa vielä kerran elokuvassa Karate Kid III Pat Morita ja Ralph Macchio pelastivat maapallon sitä uhanneelta meteoriitilta ja keksivät parannuskeinoin jokaiseen ihmiskuntaa koskaan vaivanneeseen tautiin ja…

Mitä, että? Siis mikä sormusten herra. En ole kuullutkaan. Joku kaksi tornia? KETÄÄN EI KIINNOSTA!

Muistakaa siis, Nelonen lauantaina 12.11.2005, kello 17:50: Karate Kid II

ps. tiedetään. Karate Kid elokuvia on yhteensä neljä. Se neljäs jäi mainitsematta tarkoituksella ja syystä. Ja se syy on Hillary Swank. Hyi h*lvetti.

ps II – ps:n pojan paluu. IHAN SAMA!

Molemmat iltapäiväjulkaisumme kertoivat tänään (jokseenkin) pää”uutisenaan” Hanna Pakarisen paenneen pommiuhkaa. Aika iso uutinen. Paitsi, että useimmat ihmiset pakenisivat pommiuhkaa. Näin ollen siis; Tusinapoppari pakeni pommia = Ei uutinen.
Jos poptähtiarpajaisten voittaja hannapakarinen olisi pakenemisen sijasta jäänyt auttamaan paikalla ollutta yleisöä poistumaan paikalta ennen häntä voitaisiin ehkä puhua jonkun sortin uutisesta. Ehkä jo huomenna iltapäiväroskaposti kertoo tutkimusten osoittaneen, että kuu ei todennäköisesti olekaan juustoa ja, että vesi on usein märkää.