“Litin ura Fulhamissa on ohi” - Iltalehti, 23.5.2008
“Hodgson näytti Litmaselle ovea” - IS, 23.5.2008
“Jari Litmaselle lähtöpassit Fulhamista” - Mtv3.fi, 23.5.2008
“Litmanen sai lähtöpassit Fulhamista” - HS, 23.5.2008

1990-luvulla Jari Litmanen oli ainakin suomalaisten urheilutoimittajien mielestä yksi maailman parhaista, ellei paras. Pelatessaan tuolloin AFC Ajaxissa Litmanen vei nimiinsä maalikuninkuudet niin Eredivisiessä, kuin Mestareiden Liigassakin. Vuonna 1995 Litmanen valittiin Ballon d’Or-äänestyksessä maailman kolmanneksi parhaaksi jalkapalloilijaksi. Henkilökohtaisen menestyksen lisäksi kuningas Litmanen voitti joukkueineen Alankomaiden liigamestaruuden neljästi, Alankomaiden Cupin kolme kertaa ja Intercontinental Cupin ja Mestareiden liigan kertaalleen kumpaisenkin. Vuosina 1992-1999 Litmanen onnistui suomalaismedian silmissä kaikessa. Ajaxin tehdessä maalin, oli kaikki poikkeuksetta lähtöisin Jari Litmasen huikeasta yksilösuorituksesta.

Ajaxista Litmanen siirtyi 1999 FC Barcelonaan ja pari vuotta myöhemmin Liverpool FC:n. Loukkaantumiset alkoivat kuitenkin vaatia veronsa ja Litmanen palasi Ajaxin kautta kotisuomeen vuoden sopimuksella FC Lahden kanssa kaudella 2004.

Lahden jälkeen Litmaselle tarjoutui pariinkin otteeseen mahdollisuus jatkaa peliuraansa, ensin Saksan Bundesliigan Hansa Rostockissa ja myöhemmin ruotsalaisessa Malmö FF:ssä. Peliaika jäi kuitenkin vähiin jatkuvien vaivojen vuoksi ja vuonna 2007 Malmö ja Litmanen purkivat sopimuksensa. Näytti kovasti siltä, että Litmasen aktiiviura oli takana ja mediassa povattiinkin Jarille jo maajoukkueen valmentajan pestiä Roy Hodgsonin seuraajana. Toisin kuitenkin kävi.

Englannin Valioliigassa pelaavan Fulham FC:n alkukausi 2007-08 oli mennyt varsin perusteellisesti penkin alle ja seura päätyi erottamaan valmentaja toimineen Lawrie Sanchezin. Joulukuussa 2007 Sanchezin kenkiin astui uusia haasteita etsimään lähtenyt Hodgson. Tammikuun siirtoikkunan ollessa auki Hodgson ryhtyi paikkaamaan Fulhamin pelaajamateriaalia edessä olevaa putoamistaistelua varten. Yksi Hodgsonin hankinnoista oli nuori tulokas Jari Litmanen. Hodgson oli tavannut Litmasen ensimmäistä kertaa tämän pelatessa Malmössa. Litmanen oli tehnyt Hodgsoniin eittämättä lähtemättömän vaikutuksen loukkaantuen ensitapaamisessa saatuaan seuran urheilujohtaja Hasse Borgin limonadipullon korkin silmäänsä. Vaikka Suomessa lehdistö oli ollut jo valmis sysäämään kuningasvanhuksen eläkkeelle löytyi Hodgsonilta luottoa Litille.

Loukkaantumiset eivät kuitenkaan jättäneet Litmasta rauhaan. Sydänvaivoja seurasi korvavamma ja Litmanen esiintyi Fulhamin paidassa vain kahdesti reserviotteluissa. Mediassa naureskeltiin epäonniselle “kuninkaalle” ja nöyryytys oli täydellinen kun kauden päätyttyä kävi ilmi ettei Litmasen sopimusta jatketa. Litin ura oli ohi, Jari oli saanut lähtöpassit, kuninkaalle näytettiin ovea. Toimittajilta sattui vain unohtumaan se tosiseikka, että Litmasen ja Fulhamin välinen sopimus kattoi vain päättyneen kauden Hodgsonin haaliessa kasaan luottomiehistöä säilyttämään seuran sarjapaikan. Mikä sekin muuten loppujen lopuksi onnistui.

Ja vaikka vahingonilo on paras ilo, lienee syytä olettaa, että Litmasenkin suu silloin tällöin kääntyi hymyyn tämän istuessa Fulhamin vaihtopenkin kulmalla nauttien 15000 punnan viikoittaista palkkaa.