Mainonnan tarkoituksena lienee herättää mielikuvia, esitellä tuotteita ja palveluita joita mahdollinen asiakas tarvitsee ja tilanteen mukaan luoda tarve mainostettujen tuotteiden tai palveluiden hankkimiseen. Jotain aina välillä kuitenkin unohtuu..

Varsinkin televisiomainonta on viime vuosina lisääntynyt huimasti. Mainosrahoitteisten televisiokanavien määrä on jatkuvasti kasvussa ja monia suosittuja ohjelmia tai niiden hankintaa suomalaisille kanaville sponsoroi yksi tai useampi suuryritys.

Kotipizzan mainostus MTV3:n maanantaielokuvan yhteydessä on jo aiemmin herättänyt keskustelua kun ohjelmapaikalle esitettyjen toimintaelokuvien väkivaltakohtauksia rytmittäneet mainoskatkot ovat alkaneet sponsorin tekstiplansseilla joissa kerrotaan miten “Nautinto jatkuu”. Tässä kohtaa voidaan sanoa, että väkivallan aiheuttaman kärsimyksen ja pikaruoan aiheuttaman nautinnon rinnastaminen on selkeä osoitus epäonnistuneesta mainosstrategiasta; vaikka näkyvyys mainonnassa on ensiarvoista, tämä rinnastus tuskin kuului tämän varsin mittavan ja pitkäkestoisen mainoskampanjan tavoitteisiin.
Illalla ja yöllä tapahtuvassa pikaruokamainonnassa on kuitenkin myös toinen perustavaa laatua oleva virhe. Kun pikaruokaketjut mainostavat pizzojaan ja hampurilaisiaan elokuvailtaa viettäville potentiaalisille asiakkailleen jää lopulta kuluttajan suuhun vain paha maku, sillä totuus on se, että kun pikaruokaa mainostetaan kello kymmenen jälkeen arki-iltana on sitä melko mahdotonta enää saada mistään ennen seuraavaa päivää!

Verrattuna melkein mihin tahansa muuhun mainontaan tämä on varsin merkittävä epäkohta koska yleensä mainostetun tuotteen hankintaa harkitaan ja on oletettavaa, että mahdollinen ostopäätös syntyy myöhemmin ja halu tuotteen hankintaan on kovimmillaan seuraana päivänä kauppojen aukioloaikaan. Pikaruoan kohdalla mainonta taas tähtää impulsiiviseen ja (kuten jo tuotteen nimikin antaa olettaa) pikaiseen hankintaan nautinnon tyydyttämiseksi.

Tämän pikaruokakulttuurimme keskellä perimmäinen olemassaolomme on siis tuhoontuomittu, koska yhteiskunta johon niin kovin luotamme ja jonka annamme eloamme mainosrahoituksen turvin ohjata oikeaan suuntaan ei pysty edes täyttämään perustarpeita jotka se on meille luonut, kun (keinotekoisesti luotu) kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa.

Häpiäisitte.