Teeveestä tuttu Skittlebrau on maailmalla niittänyt satoa kuin jokin satoa runsain mitoin niittävä. Nyt on tullut aika ottaa asiasta selko tieteellisin menetelmin.

Skittlebrau on mallasjuoma johon on sekoitettu Skittles-merkkisiä amerikkalaisvalmisteisia makeisia. (Skittles + brau eli olut saksanmaalla). Tämän hämmentävän juoman synty juontaa juurensa suosittuun tv-sarjaan Simpsonit. Jaksossa 5F03 Homer yrittää hankkia sekatavaramyymälästä olutta jossa lilluu hedelmämakeisia – Skittlebrauta. Kuultuaan, että kyseinen juoma on vain hänen mielikuvituksensa tuotetta ostaa Homer sen sijaan sixpäkin ja pari Skittles-pussia.
Maailmalla Skittlebraun legendaa on tutkittu ja testattu useampaan kertaan, mutta havaitsin, että näissä tutkimuksissa on useimmiten perehdytty muiden mallaspohjaisten ja käymisteitse valmistettujen juomien toimivuuteen tämän Jumalten juoman ainesosana; tästä johtuen päätin tieteellisen lähestymistavan keinoin selvittää neljän (4) eri oluen skittlebrau-soveltuvuuden. Tulokset olivat karmaisevat.

Valmistelut

Varmistaakseni tieteellisen tutkimukseni tulosten ehdottoman oikeellisuuden aloitin valmistelut tekemällä monimutkaisia laskelmia lopullisten sekoitussuhteiden selvittämiseksi. Skittlesien pakkauskokoja vertailemalla päättelin, että alkuperäisen kaavan mukaan oikea sekoitussuhde on noin 10 makeista desilitraa olutta kohden. Testissä päädyin käyttämään kahta desilitraa jokaista olutta. Jatkoin laskutoimituksia saadakseni vielä selville kunkin eri skittles-maun suhteellisen yleisyyden muihin makuihin nähden.

Morituri te salutant.

Päädyin tutkimuksessani käyttämään neljää eri olutta. Kaikki tähän tutkimukseen valitsemani oluet olivat vaaleita, mutta poikkesivat toisistaan alkuperämaansa osalta. Mukaan pääsivät amerikkalainen Budweiser, suomalainen Lapin Kulta Ice, saksalainen Holsten Premium ja tsekkiläinen Pilsner Urquell muodostaen näin laajan läpileikkauksen nykypäivän kalja- ja olutvalikoimasta.

Jäljellä oli enää lasien valinta, oluiden koemaisto kontrolliryhmää varten, annosten valmistus ja kuvainnollinen hyppy jyrkänteeltä.

Kohta koskee.

Ensivaikutelma

Väriltään kaikki neljä Skittlebrau-varianttia olivat tässä vaiheessa yhtäläisen ruskeat. Huolimatta vihreiden makeisten lukumäärällisestä ylivoimasta oli oluen vaahdossa selkeimpänä havaittava punainen väri. Hajusta vihreät kuitenkin erotti. Kaikinpuolin tilanne oli siis kuin eduskunnassa ilman oikeistoa.

Taas laulu raikuu, maljat kuohuaa.

Oluista mitättömimmät Budweiser ja Lapin Kulta reagoivat makeisten lisäämiseen kahta muuta testiolutta ripeämmin, mutta huomattavasti lyhytkestoisemmin. Kun edellämainitut jo kilvan väljähtyivät oli Saksan ja Tsekin tarjokeissa vielä puhtia ja komea vaahtopää. Yhtäkaikki tulossa oleva alkoi huolestuttaa minua.

Maku – 1. kierros

Ensimmäisenä maistoin varovaisesti makeisilla terästettyä Budweiseria. Maku ei juuri eronnut kontrollimakutestin osoittamasta Budin varsin persoonattomasta ominaismausta. Tuoksunkaan suhteen ihmeitä ei ollut tapahtunut. Havaittissa oli ainoastaan hienoinen sitruksen tuoksu.
Toisena vuorossa oli Lapin Kulta Ice, joka ei omillaan maistunut miltään (tämä on lapin kullan kohdalla nähtävä selkeänä parannuksena.). Yrityksestä huolimatta maistettaessa ei edelleenkään havaittu oluen makua. Maku oli hedelmäinen ja makeahko, mutta edelleen varsin mitäänsanomaton.
Kolmantena tarkasteltavaksi osui Holsten joka oli ensimmäisessa makutestissä peitonnut kilpakumppaninsa rehellisellä saksalaishenkisellä maullaan. Skittlesien ei voida sanoa muuttaneen Holstenin makua ainakaan parempaan suuntaan, vaikka oluen voimakas oma maku lähes peittää makeuden.
Neljäs ja viimeinen testattava olis Pilsner Urquel joka jäi alustavassa makutestissä toiseksi varsin hiivaisesta ja esterimäisestä maustaan johtuen. Muiden olusten virtsankaltaiseen väritykseen nähden Urquelin väri oli tummempi. Tuoksu oli makeisten lisäämisen jälkeen edelleen varsin voimakas, tuoden tällä kertaa mieleen aurinkorasvan. Maussa oli ensikertaa aistittavissa muutosta parempaan. Hiivainen maku oli hieman peittynyt ja sitruksen maku muistutti belgialaisista vehnäoluista.

Kõik läks aga kahjuks

Maku – 2. kierros

Ennen toista kierrosta sekoitusten annettiin asettua täysin. Ennen viimeistä tuomiota haluttiin varmistua, että skittlesit olivat liuenneet mahdollisimman hyvin. (Samalla juotiin pois loput pilaamattomat oluet).
Muistiinpanojen kirjaaminen alkoi pikkuhiljaa tuottaa ongelmia ja musiikki kuulostaa hyvältä.
(hieman vaikeuksia skarpata kaukana oleviin kohteisiin).

Budweiserin maussa ei ollut enää jälkeäkään oluesta. Tuoksu oli hedelmäinen, mutta maussa jäljellä vain sokeria.
Lapin Kullan kohdalla testihenkilö alkoi vaipua epätoivoon. Tuoksu ei ollut aivan yhtä voimakas kuin Budweiserissa, mutta makuaisti kertoi juoman olevan vähän HELVETIN MAKEAA. Koska Lapin Kullassa ei alunperin ollut mitään makua pääteltiin Lapin SKulta SkIcen olevan lähes riittävän voimakasta tappamaan aikuinen mies. Ilman diabetesta.
Ennen seuraavaa olutta merkittiin pöytäkirjaan tieteen olevan helvettiä.

huolestuttaa.

Kun huoneen pyöriminen oli hetkellisesti lakannut siirryttiin Holsteniin. Holstenin tuoksussa oli aiemmista poiketen havaittavissa olutmaisuutta. Tuoksu oli myös sitruunaisempi kun Lapin Kullassa ja Budweiserissa tuoksu oli ollut lähinnä hedelmäinen. Maun muutos oli varsin vähäinen ja Skittlebrauna maku sai neljä pistettä viidestä. Ei paha. Tutkimusryhmä päättää kuitenkin, että testattavat juomat olisi ollut syytä tarjoilla kylmänä.
Viimeinen huikka Skittlestenia on makea kuin marengilla kuorrutettu marsipaanikoristeinen tryffeli.

(Muiden suorittamissa tieteellisissä tutkimuksissa on raportoitu testihenkilön huulien maiskuttelun lisääntyneen huomattavasti. Tämä johtuu mahdollisesti Skittlesien sisältämän karnaubavahan kertymisestä huuliin.)

Uhkaavasti lähestyvä Urquell-testi alkaa huolestuttaa. Minua pelottaa. Luulen Urquellin uhkaavan keskiruskean värin aiheuttavan sydämeeni sivuäänen. Kuuntele; se puhuu sulle: “Apua, apua. Auttakaa nyt joku saatana!”. Toisaalta saatan olla (myös sokeri-)humalassa. Ei kai sentään.

(The streets on ihan helvetin hyvä. Mike Skinner on v*ttu nero.)

Urquellin tuoksu tuo edelleen mieleen pintahiivaoluet. Se on siis pintahiivaolutmainen. (keksityt sanat on kivoja)
Maistaminen pelottaa edelleen.

(“Cuz her last relationship fucked her up. Got hurt majorly, finds it tough to trust.”)

Tiedän mitä minun pitää tehdä ja tiedän, ettei odottaminen ainakaan auta asiaa. Pelottaa.

pelottaa.

Otan niinsanotusti härkää sarvista ja Urquell-mukista kunnon huikan. Maku ei ole läheskään niin paha kuin odotin. Skittlesit taittavat mukavasti Urquellin voimakasta ominaismakua. Olen huojentunut. Myös Urquell saa neljä pistettä viidestä Skittlebrau-asteikolla.

Huolestun uudestaan, kun tajuan, että jäljellä on vielä puoli lasillista Skittsner Urquellia puhumattakaan lasien pohjia koristavista limamöhkäleistä.

(“In one single moment your whole life can turn ’round”)

Päätän terästäytyä ja huitaisen loput Urquellit huiviin.
Epäonnistun terästäytymisessä ja alan välittömästi voida pahoin. Tutkiva inter Net-journalismi on perseestä.

Jälkipyykki ja bonuskierros

Edessä enää liuenneet skittlesjäänteet lasien pohjalla. Minun on kuljettava aloittamani tie loppuun. Olen huolestunut ja täynnä sokeria. Tunnen, että joko kuolen tai lähden lentoon. Ehkä molempia. Pelottaa.

Limamollukat ovat happamia ja makeita. Niissä ei ole havaittavissa oluen makua, poislukien Holsten. Saksalaiset ne osaa. Loppusijoitus on siedettävämpää kuin olisi voinut odottaa.

Teen muistiinpanoja. Olen tieteellinen!

(“I wish I could read what his eyes are sayin’
Staring straight and not blinking
He’s not giving anything away
What is he thinking?”)

Vasen silmä ei tahdo toimia. En osaa sanoa johtuuko se alkoholista vai sokerista. Vai molemmista.
Apua.

(“You’re fit But my gosh dont you know it”)

Taulukko 1. Lopullinen pisteytys. Taulukot on tieteellisiä!

Extrabonusmateriaalia nopean tilaajan etuna