Niin on muka kiirettä pitänyt, ettei edes typeriä ehdi höperehtimään intter Nettiin. Tähän tulee kuitenkin muutos juurikin nyt. Sedällä on nyt nimittäin asiaa useammastakin aiheesta, joten istukaahan alas ja kaivakaa vaikut korvistanne (tai silmistänne).

Turhanpäiväinen asia número uno:

Olin pakotettu vaivautumaan aamusella (siis noin kello 14:15) paikalliseen supermarkettiin jotta voisin hankkia talouteeni paketin margariinia. Jännittävää, eikö totta?
No eipä tästä tosiaan mitään kertomista olisikaan, mutta kävipä niin, että saapuessani ensimmäisen marketin pihaan se olikin yllättäin tupaten täynnä autoja. Koska muutenkin pyrin välttämään ko. establishmentissa (citymarket) asioimista (syystä, että siellä on maailman töykeimmät myyjät.) siirryin seuraavan marketin (prisma) pihalle jonne onnistuin jopa pysäköitymään (vaikka ko. marketin asiakkailla tuntui olevan vaikeuksia erottaa pysäköintipaikkoja ja niiden rivistöjä erottavia kaistaleita toisistaan.).
Siirryin puotiin sisälle ja kuten arvata saattaa myös kaikki muut kuntaseitsikon asukkaat olivat änkeneet itsensä sisälle samaan automarkettiin. Tämä yhdistettynä siihen, että ihmisillä on tapana kauppaan mennessään ottaa mukaansa ostoskärryt vaikka ostaisivat vain purkin maitua johtaa pian siihen, ettei kukaan pääse liikkumaan kaupassa eteen, taakse tai sivuille koska jokainen hyllyväli on tukittu ostoskärryillä ja niiden ympärille kokoontuneilla ihmisillä jotka eivät ymmärrä, että ruokakaupassa on epäkohteliasta (ja ihan v*tun tyhmää) järjestää torikokouksia.
Summatakseni siis tämän tarpeettoman pitkän tarinan muutamaan sanaan:

Turhanpäiväinen asia número dos:

Kohdan yksi hermojariipivästä kauppareissusta juontaa juurensa myös toinen tarina. Kuulin nähkääs radiosta, että Kouvolan kaupunki (siis “kaupunki” jossa “asun”) on solminut (tai solmii, ihan sama) markkinointisopimuksen paikallisen pesäpallojoukkueen, Kouvolan Pallonlyöjien kanssa. Näin Kouvolan kaupunki siis maksaa rahaa sen nimeä jo valmiiksi kantaneelle urheilujoukkueelle siitä, että se mainostaisi Kouvolaa. Ai s**tana kun fiksua. Eipä silti niin pahaa, ettei jotain hyvääksin. Tämän yya-sopimuksen ansiosta kuulemma kaikki Kouvolan peruskoululaiset pääsevät ensi vuonna ilmaiseksi yhteen (1) superpesis-otteluun.
Jaa mikä siinä nyt on muka niin hyvää vai?
No se, että minä en ole enää peruskoululainen. En siis voi edes vahingossa joutua maksamatta pesäpallon uhriksi.
Ja minua sanovat vielä negatiiviseksi ihmiseksi. Häpiäisivät.

Turhanpäiväinen asia número tres:

Setä on viime aikoina käyttänyt kauhiasti paljon aikaa tähän:

Jos joku ei ymmärrä niin on hyvä ja menee tänne.

Nyt levyt on kuitenkin tehty ja lähetetty voittajille. Selvisinpähän siitäkin. Kiitoksia horokuvaelmalle biiseistä, että minullakin riittää harrastettavaa, tuhansille ja taas kymmenille äänestykseen osallistuneille ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä vaan pikemminkin vastoinperin, nimimerkille Vudge, joka auttoi postittamaan levyt!

ps. miksei posti voi myydä helposti-kuoria yksittäin? paska paikka!

Turhanpäiväinen asia número cuatro:

Joulu tulevi ja on hyvä muistaa, että jäljellä on enää vajaa pari viikkoa aikaa ostaa hitosti! Onneksi tavaratalot ovat auki myös sunnuntaisin 19.12. asti joten vielä ehtii vähän hitaampikin. Muistakaa tuhlata niin maan perusteellisesti ja varsinkin minulle saa ostaa paljon lahjoja. Hyvää materialistista joulua kaikille!

“Muista lahjat, tai tapan. Taas.”