Kun maailmalla lasketaan uhreja ja tiedotusvälineet tekevät tärkeää työtään kysellen (hädintuskin) henkiinjääneiltä “Miltä nyt tuntuu?” aion käsitellä jotain ihan muuta ja jotain huomattavasti kevyempää; epäloogisuutta kioski maailmankirjallisuudessa.

Mittaamattoman laajasta joululahjapinostani putkahti esille Alexandra Marininan kirja Irina Tietää Liikaa (Stetshenie obstojatelstv). Kävipä niinkin harvinaisesti, että pääsin jopa sivulle 94 asti ennen kuin oli pakko ruveta nipottamaan (vertailun vuoksi vastaava sivunumero iltapäivälehteä lukiessa on 1). Kirja on varsin viihdyttävä ja mukava lukea kunhan pysyy suurin piirtein perillä kaikista Sergejevitseistä ja Aleksejevnoista.
Tätä en kuitenkaan purematta niellyt:

Puhumattakaan siitä, että useimmiten naisilla on kai tapana lakata sormistaan vain kynnet ja ettei naarasleijonalla ole harjaa menee avosandaalien verhoamiskyky yli pienen ymmärykseni. Ensinnäkin sandaalit ovat alunperinkin “avoimet” kengät ja tämän vuoksi jättävät jalan varvasosaston elementtien armoille. Ne eivät siis tyypillisesti verhoa varpaita.

Jos joku oikeasti luki tänne asti ja vielä ihmettelee, että miten niin osa 2, niin tämä selittyy yksinkertaisesti sillä, että tämä on jo toinen kerta kun tuhlaan kaikkien aikaa yhtä rakentavalla kritiikillä. Ensimmäinen kerta löytyy otsikon James Bond, 007 ja Kohtalon Lentolaukku alta ja on ihan yhtä turha löperrys.

Tulossa (toivottavasti) ennen vuodenvaihdetta jo lähes perinteinen Iivull-awards palkintogaala (muistinvirkistämiseksi viimevuotinen löytyy täältä), jossa nälvitään kerralla kaikkea mahdollista kuluvana vuonna sattunutta. Tai sitten kehutaan. Ken tietää.

ps. Joku pirulainen pudotti iivuli.orgin pois ykkössijalta googlettimesta hakusanalla “liikeri“. Väärin, niin väärin.