Iltojen iltaa kansalaiset. Hermot venyvät ja korvissa paukkuu vaikkei kello ole edes ehtinyt lakisääteisesti iltakuuteen uudenvuoden aattonamme (paitsi, että ehtihän se ennen kuin sain tämän valmiiksi). Siitäpäs saatte ja tästä! Tulossa vuoden vähiten odotettu seremonialismi eli iivull-awards 2004!

(toim. huom: ns. iivull-awards 2003.)

Heti alkuun palkitaan vuoden eniten loppuun asti ajateltu joukkokirje ja ko. palkinnon saa Kuntoplus-lehden taidokkaasti kynäilty mainos joka saapui koteihimme meitä ilahduttamaan tänään (näin meillä, entäs teillä?).

Vuoden 2004 Mainos

Ehkäpä ei olisi pitänyt heittää mainosta roskiin.. Vasta vuoden viimemetreillä parempansa kohtasi siis vahva ennakkosuosikki “Erektioon on lääke“-mainoskampanja.

Seuraavaksi siirrymme huomattavasti harvinaislaatuisempaan osioon jossa kehumme kuluneen vuoden “kulttuurituotantoa”. Valitut eivät ole missään erityisessä järjestyksessä, vaan ne on lätkitty kokoon kuten kaikki muutkin kirjoitukset täällä; täysin satunnaisesti..

Vuoden 2004 Äänilevykkeet
Green Day: American Idiot
Eminem: Encore
The Streets: A Grand Don’t Come For Free
Flogging Molly: Within a Mile of Home
Weezer: Weezer – Deluxe Edition

Enemmän tai vähemmän teemalliset levyt tuntuivat olevan vuoden 2004 (ai ku nokkelaa) teema. Green Dayn punkrock-ooppera American Idiot seurasi The Streetsin kakkoslevyn kerronnallisuutta ja valikoiman täydensi vielä omalla panoksellaan Eminem jonka tuorein levy myös nivoutui yhdeksi kokonaisuudeksi muodostaen kannesta kanteen ulottuvan tarinan. Flogging Mollyn uusin oli teemoittakin mainio albumi ja Weezerin ensimmäisen levyn uusintajulkaisu oli mitä miellyttävin paketti puolillaan demoja ja harvinaisuuksia orkesterin ensimmäisen levyn ohella.
On toki mahdollista, että tänä vuonna julkaistiin muitakin hyviä levyjä. Tulihan niitä esimerkiksi sellaisilta huippuartisteilta kuten Antti Tuisku ja Christian Forss. Niistä minen kuitenkaan tiiä mittään enkä haluakkaan.

Vuoden 2004 Elokuvat

Anchorman: The Legend of Ron Burgundy
Hupaisa komedia San Diegon suosituimman uutistoimituksen sisäisestä kamppailusta. Ron Burgundy (Will Ferrell) huomaa yhtäkkiä asemansa uhatuksi kun asemalle saapuu uusi toimittajatar Veronica Corningstone (Christina Applegate) joka nousee välittömästi toimituksen ykkösjoukkueeseen.

Fahrenheit 9/11
Michael Mooren elokuvia arvostellaan niiden puolueellisuudesta ja tosiasioiden vääristelystä. Oli miten oli, mutta Moore taiteilee totuuden ja sepitelmän rajalla niin taidokkaasti, että tämäkin on varsin suositeltavaa katsottavaa.

The Incredibles
Vuoden paras tietokoneanimaatio ja viimevuosien paras supersankarielokuva huolimatta siitä (tai sen vuoksi) ettei perustu sarjakuvaan. Todella tyylikäs ja hauska elokuva joka ei kärsi pätkääkään siitä, että ääninäyttelijätkin ovat vähän tuntemattomampia (onhan siellä tietty Samuel L. Jackson mutta se ei kertaakaan sano motherfucker..)

Kill Bill: Vol. 1 ja Kill Bill: Vol. 2
Kill Bill pääsee listalle kokonaisuudessaan vaikka ensimmäinen osa julkaistiinkin jo viime vuonna siksi, että alunperin oli kai tarkoituskin julkaista koko elokuva yhdellä kertaa, tarina sai päätöksensä vasta kun toinen osa julkaistiin ja minä satuin näkemään molemmat ensimmäistä kertaa tämän vuoden puolella. Siitäs saitte!
Jos vähänkään piittaa Tarantinon tyylistä (isot pojat on kertonu, että Tarantinon tyyli on, että kopioidaan mahdollisimman paljon elementtejä muiden tekemistä elokuvista ja sitten sanotaan, että ne olikin kunnianosoituksia. Mie kyllä pidän.) tehdä elokuvaa kannattaa nämä katsoa het’välittömästi jos ei ole niitä jo nähnyt. Jo vaikka senkin takia, että pääosassa on Uma Thurman.

Shaun of the Dead
Vuoden paras romanttinen kauhukomedia zombeilla. Ehkä myös ainut. Kenties vuoden hauskin elokuva, jossa mukana paljon tuoreista brittikomediasarjoista tuttuja näyttelijöitä.

Shrek 2
Ei yhtä hyvä kuin ensimmäinen, mutta silti suositeltava. Sisältää Antonio Banderaksen parhaan roolityön ikinä.

Wimbledon
Kevyt ja hyväntuulinen romanttinen komedia tenniksen maailmasta. Pääosissa ihastuttava Kirsten Dunst ja mainio Paul Bettany.

Ja lopuksi palaamme normaaliin päiväjärjestykseen tyhjänpäiväisellä naljailulla.

Vuoden 2004 Uutismedia

Voiton vie ylivoimaisesti MTV3.

Vuoden 2004 Fiksuin

Amerikka. Ne on niin viksuja. Ja kypsiä.

Vuoden 2004 Urheilusankarit

Kuluneen vuoden urheilijoiksi karsiutuivat itseoikeutetusti jääkiekkoilijat, etenkin Pohjois-Amerikan rahakaukaloissa rypevät sellaiset, joille yli miljoonan dollarin keskipalkka ei ymmärrettävästi riittänyt ja kausi käytännöllisesti katsoen peruuntui. Onneksi kaikille on varmaan järjestynyt vanhalta mantereelta oma paikka jossa isot miehet voivat piestä toisiaan luistimet jalassa. Huraa.
Niukasti kakkoseksi jäivät suomalaiset urheilutoimittajat jotka eivät luonnollisesti juurikaan noteeranneet Suomen naisten jalkapallomaajoukkueen menestystä EM-karsinnoissa. Naisten maajoukkue on ensimmäinen suomalainen aikuisjoukkue jalkapallon arvoturnauksessa, mutta kukapa jalkapallosta olisi kiinnostunut.
Suomessa siis.

Vuoden 2004 Vuodenaika

Itseoikeutetusti vuoden 2004 vuodenajan tittelin nappaa itselleen kesä, joka osui tänä vuonna tiistaille.

Vuoden 2004 Surkimus

“Voittajaksi” valittiin Matti Nykäsen nimettömäksi jäänyt 59-vuotias perhetuttu jota Masa puukotti yli kolmen promillen humalassa kahdesti. Valintaan vaikutti yksinomaan se, että puukottaja oli Matti Nykänen. Syyksi paljastui Matin mustasukkaisuus Mervistä. Huhhuh.

Vuoden 2004 Yhteensattuma

Gimmel hajosi taiteellisiin erimielisyyksiinsä juuri ennen Poptähdenlento 2:n loppuhuipentumaa jossa voittajaksi selviytyi poikapoppoo jonka nimeä ei kukaan enää muista, eikä alunperinkään osannut kirjoittaa oikein. Kyseinen “yhtye” muuten “myi” ennakkoon platinaa vaikkei “orkesterin” ensimmäistä “nimmarikeikkaa” ollut todistamassa käytännöllisesti katsoen yhtään kiinnostunutta. Hassua.
Seuraavaksi kuvaruutuihin palannee Idols, eikä hetkeäkään liian aikaisin. Onhan ohjelman edellisestä esityksestä jo ainakin neljä viikkoa ja vasta neljä tai viisi “finalistia” on päässyt levyttämään.

Vuoden 2004 Omaperäisin

Vuoden ehdottomasti omaperäisin ilmiö/olento/oksetus oli suorastaan (kenties maailman tuntemattomin lintunen) huimaan julkisuuteen noussut tyttöbändi Indica . Indica tulee samasta bändikoulusta kuin Tiktak, sen laulaja kuulostaa Maija Vilkkumaalta (tosin vielä typerämmältä) ja “bändin” visuaalinen ilme on yhteinen kaikille yläasteen näytelmäkerhoille ympäri maan. Indican “säveltäjä-sanoittaja-solisti” kuulemma aloitti säveltämisen jo 6-vuotiaana. Kaikesta päätellen ko. keijukainen myös lopetti säveltämisen 6-vuotiaana. Ei rytmitajua, ei lahjoja, ei aivoja; todellinen “poikkeus” nykypopmusiikissa.

Sepä siitä vuodesta. Numero 2004 nilkuttaa pikkuhiljaa hautaansa ja seuraavasta tulee varmasti vähintäänkin yhtä riemullinen ja uljas kokemus kuin edeltäjästään. Yritetään silti kestää sekin (…niin kestät sitten varmaan vielä yhden).
Hyvää uudempaa vuotta toivotan ma. täältä tähän.